Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Kantamaan Katri kotia. ANNI ja HUOTARI tulevat perältä. PIETOLA. Sinä, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin kihlajaisiin Pietolaan huomenna. ANNI. Uskotko nyt? PIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla. HUOTARI.
Musta Huotari, Pajarin vanha palvelia, istui perässä; hänen huostaansa oli Oiti uskottu. "Sinne se meni aaltojen valtaan Karjalan kaunein kulta! Kullalta ja sulkulta välkkyivät hänen vaatteensa aamuauringon säteissä, hartioilla helottivat nuo valkoiset helmensä, joista hän ei koskaan luopunut, ja päälaella paistoi Pajarin kultavanne.
Maijalla on hyvä puheenlahja ja sydämenvahvistustippoja. HUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. Vastaus. Rahalla saisi kaikkea muutakin. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin hyvä ottiatuota kuin Maija. Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin Annin ottiatuota? Tolari hoi! TOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? Mitä sinä täällä teet? TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen. MAIJA. Mietiskelet?
HUOTARI. Miten sinä, Turkka, näytät niin oudolta? Uusi pukuko? TURKKA. Täytyi uusia, kun entisessä ei alkanut enää mies sisässä pysyä. HUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mistä nuo? TURKKA. Majasta löysin. HUOTARI. Löysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon talon pöydältä! TOLARI. Näkyvät olevan minun. HUOTARI. Mutta elähän mitään! Minun takkini?
Jos hän ei huoli, niin seuraavaa, kunnes pääset minuun asti, joka olen nuorin. HUOTARI. Kuka näistä kolmesta on vanhin? ANNI. Viisas tietää kysymättäkin! HUOTARI. Aivan niin. Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, että saan langeta eteesi polvilleni. Ei kukaan vanhin. Siis kolmoset. Ja voin kosia kaikkia yhtä aikaa. Minä se olen juomaripoika, juoruttu kulkijaksi.
HUOTARI. Ja Pietola kätteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka. PIETOLA. Tuossa nyt lämmin käteni. TURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle. HUOTARI. Leskelle? TURKKA. Tunnetaan Köyhänlesken nimellä. Entinen talonemäntä. Velkamies hänet häätänyt taloltaan. Viekkaudella ja vääryydellä kivuolloisen ihmisen. HUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka!
Eikö se sinun mielestäsi ole rakkautta, kun Annin pata ei kuohunut kymmenellä muiskulla? TOLARI. Patako ottiatuota? Eikö ottiatuota kuohunut? HUOTARI. Ei yrittänytkään. Minä tulen hulluksi. TOLARI. Kipeää se käy. Kun minä ottiatuota, että Pietolan Maijan ottiatuota, niin pahasti minua sydänalasta ottiatuota ja ottiatuota päästäkin. Mutta mene Maijan luo.
TURKKA. Jos tämä on sinun, niin saat sanoa Pojaksi. HUOTARI. Mitä sillä sitten olisi merkitystä. TURKKA. Että olemme ystäviä. HUOTARI. Ja sen takia minun pitäisi uhrata paras takkini? TURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mitä ystävyydellä muuten olisi merkitystä? Mutta hyvä ystäväni, Poika. Asia nyt vaatii, että sinä minun oman takkini uhraat minulle takaisin.
Olen morsiamen hovisuutari! KASURI. Mutta puhut kuin sianpistäjä: »tyttö kannetaan paareilla». HUOTARI. Ihailevan kunnioituksen vuoksi, jota aina tunnemme hempeää morsianta, mutta nyt eritoten parhaan tukkipojan ylhäistä ja kaunista morsianta kohtaan, kannamme vienon neitosen kuuluun kotiinsa arvonsa mukaisesti. Hei tukkipoika se koskessa hyppää sen pyörivän pölkyn varaan.
HUOTARI. Mutta palkaksi tahdon, että otat minut isännäksi siihen mökille. ANNI. Ei ole enää minun vallassani. Rättäri tulee Pietolaan isännäksi, ja minä saan mökiltä liukkaan lähdön. HUOTARI. Niinkö sittenkin kävi? Ei Pojalla hätää heiloista. Ja minä hankin toisen mökin. Jos sinä, Anni, suostut asumaan kanssani, niin majassamme päivä paistaa pilvisäälläkin. ANNI. Huotari voi voi Pata kuohuu!
Päivän Sana
Muut Etsivät