Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan. Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli. Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli. Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle. HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa? TOLARI. Ei näy ottiatuota. HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki. OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! HUOTARI. Kun ei kahvia saa!
TURKKA. Vielä kysytkin! Mutta sinä puhuit kevytmielisesti. HUOTARI. Jos sinä pidät sanasi, niin minä myös. Takki sanani panttina. Ja sinun: pannullinen kahvia. TURKKA. Mies parka menetti takkinsa! HUOTARI. Minä viimeksi nauran. Olen käynyt Pietolassa. Tunnen sen vieläkin pakaroissani. TURKKA. Opiksi, että seiso aina päin! Niin tein minä, ja Pietola puhuttelee minua Pojaksi.
HUOTARI. Saakeli! Nyt minä vasta huomaan, että tyttö narrasi poikaa! TURKKA. Mene nyt ja kuiskaa Annin korvaan, että odotan Maijalassa, ja on tärkeä asia. Mitä niillä on tärkeitä asioita toisilleen. Kun kuulet tynnyriä koputettavan, niin on se merkkinä, että Anni odottaa sinua täällä. Hyvä on! Peijakas! Anni tulee jo. Ahaa! Huotari tynnyrissä. Terve! ANNI. Kuule, Poika.
TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini. HUOTARI. Milloin ne ovat? TURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki pannut tulelle. Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä heitä sen aikaa. HUOTARI. Ovatko nämä talollisia? TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. ANNI ja kolme tyttöä tulevat oikealta.
Lähden sunnuntaina kylälle katselemaan, löytyisikö mökillistä heilaa. TURKKA. Minun maallani on heilallinen mökki. HUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, että jos kuinka pitkälle tahansa kulkee, sitä ei vielä sittenkään näy. TURKKA. Katsele tätä metsää. HUOTARI. Tämä on hyvää metsää. Pietolan talon metsää, koska tuo tervahauta tuossa vieressä kuuluu olevan Pietolan.
Et sie, Huotari, ikinäs kadu, että tulet sen miehen alustalaiseksi. Hän kertoi vuorineuvos Rabbingin saapuvan niinkuin huomenna Berliniin. Ja heidän piti tavata toisiaan tärkeissä asioissa. Miullahan ne tärkeät asiat on, selitti Oikarinen. Mitäs tällä Muttilalla! Vähän vain tyttöjä katselee, hihihi... Kuvanveistäjän ammatti oli hänen mielestään aivan erikoisen edullinen sitä tarkoitusta varten.
Tämä Huotari oli maksanut tähän asti, lisäsi hän. Nyt oli hänen vuoronsa. Ja oli hänelläkin syynsä siihen, sillä tuotti tämä sähkösanoma hänellekin tuhansia. Johannes meni mukana tahdottomasti. Tällainen seura oli suorastaan lepo hänen viime aikoina hyvinkin ärtyneille hermoilleen. He pistäytyivät varieteehen. Oikarinen sai nähdä naisia.
HUOTARI. Samako morsian niillä? KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet! OTERMA. Sinä valehtelet! HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan! TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota. Sinä saat. Ota sinä. HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään. Kaikellaisia kukkia kasvaa, vaan sinisiä vähä. En ole saanut kaualle aikaa kultani silmiä nähä.
ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja minun nimeni Anna aina onni. HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa? ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi. HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa. ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta.
Päivää, päivää. Mitä sinä teet täällä Berlinissä? Tohtori Johannes Tamminen ja sähköteknikko Topi Huotari puristivat sydämellisesti kädestä toisiaan. He olivat vanhoja tuttavia. Edellinen oli asunut koko talven Berlinissä, jälkimmäinen kertoi palailevansa viimeksi Sveitsistä, jossa hän oli ollut tutkimassa jotakin alaansa kuuluvaa uutta keksintöä. Valtion matkarahalla? kysyi Tamminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät