Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Minä vakuutan sinulle, että hän aina unhottaa itsensä ja pitää huolta noista toisista yhdeksästä". "Onko hän vanhin?" kysyin minä. "Ei", sanoi Traddles. "Vanhin on oikea kaunotar".
Hän kuvaili, kuinka hämmästyneeksi, kuinka iloiseksi hän tulee, saadessaan tämän odottamattoman lahjan, kuinka ystävällisesti hän ajattelee häntä, joka sen lähetti ja kertoo että "isä on lähettänyt paljon rahaa." Leonard tunsi olevansa oikein ylpeä. Hänhän se kumminkin on, joka vankeuden kurjuudessakin ollessaan pitää huolta perheestään, niinkuin isän velvollisuus onkin.
JANNE. Kyllä kai! Mutta kuinka kävi sitten matkasi? Seuraavana päivänä kai äiti oikein tarkasti piti huolta junan lähdöstä, vai mitä? ANNA. No, siihen voit luottaa! Minä olin ensimmäisenä vaunussa. Mutta juuri tuossa istuessani ja tirkistellessäni ulos ikkunasta, juolahti äkkiä mieleeni, että enkös kuitenkin, pöllöpää, unohtanut lapasiani odotussaliin.
Ei ole nyt enää huolta haloista ... ikkunoitakin avataan ... ja vaikkapa viemärioja saattaa kuljettaa naapurien jyrkiltä pihamailta ohitse pesu- ja roskavesiä, niin koivujen lehdet toki tuoksuvat joukkoon hyviltä. Eikä huolta lasten jalkineista ja vaatteistakaan ... lasten, jotka nyt kirmailevat metsissä, kallioilla ja maantiellä.
Suljettu on suuri onni, taivas kiinni hälle, jok' ei lapsen lailla tule Terhensaaren linnaan. Lähtehessä kylpekäätte kuusikummun alla, virran vienon paaterella päivää paistatelkaa. Murhemuistot entisyyden tuonne kaikki jääkööt, tuskat öitten tummien ja hikihelmet päiväin. Elo niinkuin ensi kerran silmillänne nähkää, kun ei huolta huomenkoiton eikä eilis-ehtoon.
Patruuna hyvä, pitäkää huolta siitä, että lapsi kasvaa Jumalan pelvossa; jos toisin kävisi, olisi minun tavarani joutunut turmiolle. Suokaa anteeksi, että näin puhun, mutta lapseni on minulle rakas.» »Saat luottaa siihen, että minä teen, mitä suinkin voin», vastasi patruuna.
Kun Gabrielle saapui kotiin oli kello jo lyönyt yhdeksän, mikä oli Robertin ja hänen tavallinen illallisaikansa täällä maalla. Hän meni huoneesensa, riisui päällysvaatteensa, seisahtui hetkeksi ikkunan ääreen katselemaan punertavaa taivasta, joka kuvastui meren pintaan ja meni sitten pitämään huolta siitä, että illallinen olisi valmiina, kunnes Robert tulisi kotiin.
Se seikka, että Eevi joskus turvautui äitiinsä, kun sattui erimielisyyksiä Heikin ja hänen välillänsä, ei äidin mielestä suinkaan asiaa pahentanut, päinvastoin. Rovasti katseli asiain menoa syrjästä ja arveli mitä arveli, mutta antoi kaikkien olla rauhassa ja pitää huolta omista asioistansa.
Niin kauan kuin jotakin toivottavaa ja pyydettävää löytyy, niin kauan sitä koetetaan saavuttaa; ja niin kauan kuin sen omistaminen on hankala ja epäiltävä saavuttaa, niin kauan on huolta ja rauhattomuutta mailmassa.
Se tuotti elämäni syksylle pettuleipää katkeramman kadon. Yhtenä aamuna kohtasin hovin yövartian. Hän veti minut syrjään ja kuiskasi ivallisesti korvaani: Pidä huolta tyttärestäsi hän on nyt hovissa! Mitä sillä tarkoitat? kysyin puoleksi huolettomalla äänellä. Siellä on nuoria herroja! lisäsi hän. Niin on, mitä sitten? kysyin. Se taloudenhoitaja, se vaaleaverinen Konni! jatkoi hän salaperäisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät