United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra Vendell heräsi ajatuksistaan, katsoi kelloonsa ja vastasi: Eihän sillä mitään virkaa vielä olekaan. Jonkun ajan kuluttua pehtori taas sanoi: Ihmiset vaan tahtovat puhua siitä herrasta kaikenlaista. Mitä ne puhuvat? kysyi herra Vendell äkkiä elähtyen. Mutta ennenkuin toinen rupesi vastaamaan hän taas raukesi ja sanoi huokaisten: Paljonhan sitä puhutaan.
No, oliko myöskin Selenin siis vastaan? kysyi Mariette sydämmellisellä osanotolla. Minun on kauhean sääli sitä tyttöä! huudahti hän huokaisten. Nehljudof synkistyi ja tahtoen muuttaa keskustelun alkoi puhua Shustovasta, jota oli pidetty linnassa mutta vapautettu Marietten pyynnöstä.
"Usein ennenkin", alkoi Camilla huokaisten syvään, "on hänen suunsa ympärillä leikkinyt omituinen piirre ja hänen silmistään on kuvastunut kaihomieli, ikäänkuin minä olisin häntä loukannut, ikäänkuin hän antaisi meille jalomielisesti anteeksi, ikäänkuin hän olisi tehnyt hyväkseni suuren uhrauksen " "Kehittymättömät pojat kuvittelevat, aina uhraukseksi sitä, että he rakastavat."
Seuraavana sunnuntaina, kertoi apulainen huokaisten, kuulutettiin kirkossa avioliitoon neiti Julia Palm ja pehtoori Albert Kron Gunilholmasta. Vai senkö niminen on se Gunilholman uusi konttoristi! Niin. Ja vieraan naisen nimi on siis Julia Palm... Se kuulostaa minusta hieman tutulta.
Hän nousi huokaisten, pani harmoonikan yhtä huolelliseen talteen kaappiin ja alkoi hiljakseen riisuutua levolle. Kauppaneuvos T:n maatila Viipurin läheisellä merenrannalla oli yhtäpaljon ja enemmänkin aijottu vaan hänen ja hänen perheensä kesähuvilaksi kuin taloudelliseksi tuottopaikaksi.
Jonkun tuhat vuotta lienee jo seisonut ja voipihan vielä toiset tuhat vuotta seistä, ja siihen mennessä se tulee loppu maailmastakin, kun vanhat kirjat totta puhunevat. Niin... Kyllähän ne vanhat kirjat pohtinsa pitävät, mutta sitä aikaa ja hetkeä, milloin maailma viimeisen värsynsä veisaa, ei tiedä muut kuin taivaallinen isä yksinään, sanoi Malla huokaisten ja laskeutui akkunan poskeen istumaan.
Viime aikoina oli Arnold usein pyytänyt luokseen pikku Teppoa, sillä hän ei ollut Esterin puolelle itse mennyt. Vanhanpuoleinen hoitajatar kantoi Tepon Arnoldin kamariin ja toi sen sieltä pois. Aina oli Tepon mukana jokin pikku lahja, kun se Arnoldin kamarista palasi. Ai, kuinka se nimismies tästä lapsesta pitää, ihmetteli hoitajatar. Sehän on hauskaa, sanoi Ester huokaisten.
Siellä he kävelevät ja katselevat, harkitsevat suunnitelmaansa. Sakris puolustaa hartaasti laudoista rakentamista. Hän sanoo: Minä ... jos minä joskus pykätä, niin laudoista minä... Se on helppoa ... siitä tulee hyvä. Sen kyllä Mikko uskoo, että se on helppoa. Mutta ei: hän tahtoo varmempaa, hirsistä hän tahtoo. Viimein Sakriksen täytyy huokaisten taipua.
Hän nauroi punehtuneena ihan liian kovaäänisesti koettaen saada muita nauramaan. Mutta ei kukaan nauranut ja mamma vaan sanoi: No, onkohan se hyvä noin isäänsä pettää. Syntyi äänettömyys, jonka kestäessä Alina vähitellen muuttui totisemmaksi. Puheenaineen puutteesta hän vihdoin sanoi huokaisten: Juu, juu. Ja lakkasi kokonaan nauramasta. Sen jälkeen oli taas pitkä äänettömyys.
Mutta sitten pysähtyikin aidan eteen, nojautui siihen huokaisten ja alkoi alakuloisena, hermostuneesti kuivaa ruohonkortta hampaissaan pureskellen, epämääräisesti eteensä tuijottaa. Siinä aidan toisella puolella liikkui kuivalla kalliolla kana etsien jyväsiä ja tuon tuostakin itsekseen hiljaa kaakahdellen niinkuin ikävästä.