Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Vanha, ijänaikuinen ukko hän oli, päässä rikkinäinen suuri röytäinen hattu ja hatussa tumma, kulunut luku "1881". Yllä oli ukolla harmaa, kulunut vaippa niin avara, että hän sillä voi peittää koko maanpiirin ja siihen kääriä kaikki mailman olemukset. Huh, kuinka suuri se vaippa oli!
Niinpä niin, tuotahan kerrotaan. Monta on valtakunnassa herraa nykyään, ja jota useampi kokki, sitä huonompi rokka, ja me se rokka olemme, me..... Joka syödään, niinkö? Annappas koittaa vaan! Kuulkaas, Jansson, tuolla tapahtuu hirveitä öisin, tuolla hirsipuun ympärillä. Huh! tulee pimeä jo!
Ja sitten tulivat lapsuuden muistot, jolloin hän istui kasvatus-isänsä huoneessa ja kuuli hänen puhuvan Jumalasta ja autuudesta, kuolemasta ja tuomiosta. Oli niinkuin Liv vetäisi kaikki nuo esille, ja hän pelkäsi sitä. Kerran oli hän pyytänyt Livin lukemaan itsellensä tuhlaaja-pojasta. Oliko hän nyt muuta? Hän oli eroitettu sekä Livistä että Jumalasta. Huh! tätä ei hän kestänyt!
Mutta uusia samanlaisia siellä täällä kaukana ja likellä hulmahteli esiin aivan ehtimiseen. Tämä rupesi äitiä kammottamaan. Rupesi hieman vapisemaan. Tarttui Juken käteen ja hienosti väristen lausui: »Olipa hyvä, kun olit täällä... Tuo ei ole oikeaa... En ikänäni ole nähnyt tuonlaisia... Huh... Mitä tuo nyt merkitsee...»
Huh, huh, huh, kuka uskoisi... Muttinen, lähetä sittenkin hakemaan lä... lääkäriä. Koskaan en ole ollut sairaana, ja nyt se tuli. Lähetä heti, Aapeli-parka... Oih, mikähän tähän oli syynä? Mitä sinä tästä luulet, Aapeli? Olisikohan niissä makkaroissa, joita minä tänne kaupungista toin, ollut luita?» eli muuan maalaisäiti. Konttoristi Heitukka on ruma olento.
Sedälle ja tädille oli tietysti kaiken päivää pidettävä seuraa milloin sisällä, milloin puutarhassa, ja kun he joskus olivat poissa tai lepäilivät makuuhuoneessa nuori pari oli luovuttanut heille omansa heti Tobias, joka muuten maata loikoili tai lueskeli, ilmestyi siihen sukkeluuksineen. Huh! sen kauheampaa Letta ei tietänyt kuin Tobiaksen sukkeluudet, joille tietysti oli naurettava.
Mitäs muuta kuin miehet ja hevoset veteen huh, se oli kuin olisi talviavantoon hypännyt! Mutta me pääsimme onnellisesti yli kaulaa myöten märkinä ja niin viluissamme, että hampaat kalisivat. Koko väestö oli paennut kaupungista; ainoastaan pappi ja lukkari löydettiin erään tallin ylisiltä.
Hänen silmänsä säihkyivät vihasta ja kauvan hillityt tunteet purkausivat sanoiksi näin: "Lurjukset! Vanhaa vaaria kohtelivat he kuin eläintä ja minun he ovat sulkeneet tämmöiseen kurjaan läättiin. Huh, ilma on kylmää! Isä oli kyllä oikeassa, sanoessaan ettei Venäläisiltä ollut mitäkään hyvää odottamista. Kenraali näytti kuitenkin tuntevan ihmisen tavalla, kun hän käski vaaria hoitamaan hyvin.
»Huh, luulenpa, että aiotte keittää itsenne täällä tänä iltana!... Ei, ei, älkää tehkö mitään», sanoi Jakob ja tarttui ovenripaan mennäkseen sisään; »ulkoatulleesta tuntuu tietysti kuumalta.» »Kuulin sinun tulevan», sanoi Alette tullen häntä vastaan kyökinovella, »ja käskin lämmittää vähän päivällistä viilokkia; et kai ole vielä syönyt...» Hän meni taas kyökkiin jouduttamaan ruokaa.
Te se olette joka on syypää kaikkiin, tomppeli! KEKKONEN. Niin, siinä nyt sain! Kaikki on minun syyni jos olisi täällä edes sohva, johonka voisin . No, tuossa on kumminkin turkkini. Huh, kuinka se on kylmä! Siitä voi vielä saada influensaa. No, ei auta muu kuin istua tuohon nojatuoliin koettamaan saisiko siinä unta.
Päivän Sana
Muut Etsivät