Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Jonkun ajan perästä häntä ylennettiin. Kirjanpainaja oli alkanut kunnioittaa hänen hyvää päätään ja tietojaan ja uskoi hänen tehtäväkseen vastuunalaisen toimen, niitten uutisten merkitsemisen punaliidulla, jotka muista lehdistä olivat otettavat »Maakunnanlehteen». Holt teki työtä kuin neljä miestä, kylmi, näki vähän nälkääkin, mutta säästi rahoja.
Holt kuunteli vaan äänetönnä ja nyökäytteli välistä hyväksyen päätään sekä oli kaikissa vaiheissa hänen uskollinen ystävänsä.
Tuontuostakin pui hän nyrkkiä alhaalla oleville ja vilkkui heihin kuin metsän peto. »Valaise meitä, isä», Knut kuiskasi kuului siltä kuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan. Mutta Holt ei kuullut mitään. Hän istui kädet ristissä, vavisten koko ruumiissaan ja jupisi: »Nyt se on mennyttä, nyt se on mennyttä.» Vasta kuin Knut kolmannen kerran puhutteli häntä, nousi hän ylös ja otti lyhdyn.
Sen jälkeen uskoi Holt pojan opetuksen muille, mutta hän seurusteli kuitenkin yhtä paljon hänen kanssaan. Hän keskusteli pitkät ajat hänen kanssaan tutkiakseen hänen edistymistään. Hän piti myös huolta kasvatuksesta, mutta omituisella tavalla. Hän ei häntä nuhdellut, eikä torunut eikä kurittanut, hän teki hänestä pilkkaa.
Björnholt nuortui nähdessään taas rannikkokaupungin, ja istui nyt ja kyseli isännältään itsekustakin erittäin. »Ja vanha yllyttelijä, laivanisäntä Holt on vihdoinkin kuollut.» »Niin on», vastasi Hamre, joka vielä oli yhtä suora ja yhtä hohtava, mutta aivan valkonen. »Hän kuoli viime keväänä.» »Ja poika?» »On tullut kotiin.» »Indianilaisen vaimonsako kanssa?» »Ei, hän on kuollut.
Luulen, että se tulee olemaan hyvin raskasta Holtille, kuin tyttö jättää hänet". Minä rupesin äkkiä kuuntelemaan tarkemmin. "Luuletteko todellakin että että ". Pysähdyin ajatellessani, että Holt olisi tahtonut saattaa hänet jättämään Vaan Vang jatkoi: "Olen tuntenut hänet kauvan ja sanon Teille, että Holt vasta silloin alkoi ruveta ihmisiksi, kuin Elina tuli taloon.
Se oli Knut; hänellä oli päällystakki ja hattu yllä. Holt kätkeytyi nurkkaan siksi, kunnes poika oli mennyt ulos. Knut kuljeksi maalitta katuja, samoja katuja, joita hän muutamia tuntia sitten oli kävellyt Kornelian kanssa ja rakennellut tulevaisuuden tuulentupia.
Holt katsoi alas: »Se on: saada meidät molemmat perikatoon.» »No, miten vain tahdot. Minusta se on saman tekevä. Minä en kumminkaan käy firmaan osalliseksi. Minä en rupea liikemieheksi minä huomasin sen äskettäin, kuin minä aioin puhua työmiehille.
Kuin sitten kerroin Elinalle, mitä Holt oli sanonut, hän vakuutti: "Ei, sinua hän ei pidä pahana". "Mutta mikä sitten siinä voi olla hänen mieltään pahottamassa?" kysyin. "Niin, minä, kuten sanoin, en tiedä sitä. Eihän hän milloinkaan sano minulle, mikä se on". Minä koetin arvata, että hän ehkä ei tahtonut jäädä ilman Elinaa. "Jäädä ilman minua? Holtko?" Hän naurahti katkerasti.
Minun täytyi tunnustaa "patriootin" olevan oikeassa. Olin aina mielessäni aavistellut, että Holt kumminkin piti veljensä tyttärestä. Mutta yhä vielä olin aivan ihmeissäni siitä, minkä tähden hän niin ankarasti salasi tunteensa Elinalta. "Niin, on se omituista", Vang sanoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät