Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Holt istui kädet pöydällä ja tuijotti eteensä. »Se on paha se», hän sanoi, »hyvin paha. Minä olin todellakin odottanut minä olin luottanut » Knut nousi seisomaan. »Minä olen pahoillani, isä, että minä en voi täyttää sinun toiveitasi. Mutta minä en siihen voi mitään. Mennyt on mennyttä.» Pietari pisti päätään ovesta.
Hamre oli johtaja kunnallishallituksessa ja puolittain katkerasti sanottiin, ettei koskaan pienintäkään yritystä pantu toimeen, ei kadun korjaustakaan, jottei siitä olisi ollut hyötyä hänelle itselleen tai hänen ystävilleen. Holt rupesi tyytymättömien puheenjohtajaksi.
Hänhän on lauluseuran johtaja,» ilmoitti Holt. »Laula sitten!» »Mitä siitä olisi sinulle?» »Minulle? Minä mieluummin kuuntelen sinun lauluasi kuin paraimpien taidelaulajien, nyt sinä sen tiedät.»
»On.» »Sinä olet kihloissa Arne Holtin pojan kanssa?» »Olen.» »Seikkailijan, Jumalan kieltäjän, viettelijän pojan kanssa » Kornelia katsoi ylös. »Niin, kaikkea sitä on Holt. Ja semmoisen miehen pojalle sinä tahdot antautua?» »Niin.» Jokainen vastaus lausuttiin hiljaa, mutta järkähtämättömän päättävästi.
Siitä kellarista lenteli kaupungille purevia, naurua herättäviä sanoja; hän jatkoi tavallaan toimittajatointaan, ja hän oli nyt niin paljon vaarallisempi, kuin ei kukaan saattanut tukkia hänen suutaan lakkaamalla tilaamasta. Oikein ihmisten mieliä kevensi, kuin Holt muutamien vuosien kuluttua lakkasi talonpoikaiskaupastaan ja muutti takaisin kotiseutuunsa.
Holt alkoi taas tirkistellä ja kumartaa, hapuili vähän hämillään ympäri huonetta, ikäänkuin hän olisi etsinyt jotain, pääsi viimein selville, että se oli tulta, ja se kädessä aukasi hän oven viereiseen huoneeseen: »Olkaa hyvä, hyvät herrat.» Knut kuuli, että Stubb johti puhetta. Tuon tuostakin kuului konsulin basso, ja lopuksi Holtin korkea ääni.
Kerrottiin myöskin, että hän oli ollut kullankaivajana ja sitten päällysmiehenä plantasissa, jossa pidettiin orjia. Muuan matkustavainen lähetyssaarnaaja kertoi kuulleensa, että hänellä olisi ollut kaksi vaimoa yhtaikaa. Siihen kai oli pätevät syyt, ettei vanha Holt koskaan kertonut, mitä hänen poikansa toimitteli ulkona maailmassa.
Kuin hän oli mennyt, ojensi Holt Kornelialle kätensä, joka näytti vieläkin pitemmältä ja enemmän luurangonkaltaiselta, kuin hän sitä kurotti, jolloin paidan hiha valui ranteelta, joka oli kuin lapsen. »Vielä kerran kiitoksia, kiitoksia. Ettekö tahdo istua.»
Holt katsoi hämmästyneenä häneen. »Kuka hän oli?» hän kysyi hetkisen kuluttua. »Amerikkalainen nainen norjalaista alkuperää Buenos Ayresista. Minä olin matkustanut edeltä käsin Lissaboniin järjestämään välttämättömintä. Laiva, jolla hän lähti merelle muutamia kuukausia sitten, ei ole tullut perille. Minä en ole vielä voinut saada mitään tietoja sen vaiheista.» Syntyi hetkeksi äänettömyys.
Siinäkin olivat muutamat Knutin sanat loistokohtana. Se oli silloin, kuin hän ensi kerran oli sanonut »sinä» hänelle. »Sinä yönä minä en maannut ilosta», hän sanoi. Kornelia kävi siitä lähtien joka päivä Holtissa. Mutta joka kerralta hänen oli vaikeampi astua portaita ylös, ja muuanna päivänä hän ei enää tullut. Holt tuli levottomaksi ja käski Katriinan menemään Vikiin. Kornelia oli vuoteen omana.
Päivän Sana
Muut Etsivät