Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Siitä pitäen odotti Holt turhaan Kornelia ei enää jättänyt vuodetta. Oli arkipäivä lehdenpuhkeamisaikaan. Aurinko oli mailleen menemäisillään, punertava läntinen taivas kultasi heikosti ruskeita kanervakukkuloita kaupungin ympärillä. Se oli harmaana ja kylmänä niitten välillä.
Hän ei tuntenut ketään, joka voisi jatkaa sitä liikettä menestyksellä; hän luotti järkähtämättömästi Holtin kunnollisuuteen ja varmuuteen. Holt katsoi poikaansa. »Kuuletko sinä», näytti hän sanovan. Knut taipui viimein. Hän suostui käyttämään molempien herrain tarjousta, jos niin tarvittaisiin, ja he, tutkittuaan asianlaitaa, huomasivat jatkamisen vaarattomaksi.
Ja Holt ei halveksinut niin paljon ketään muuta kuin juuri tällaisia "haaveksijoita" ja "idealisteja". Mutta siitä huolimatta hän oli patriootin seurassa joka ikinen päivä. Joka ilta nähtiin entisen hallituksen vastustelian istuskelevan Holtin kamarissa, tupruilevan suunnattomia tupakkasavuja sekä lavertelevan valtioviisaita puheitaan.
Sinä olet yhtä leikkisä kuin ennenkin, minä näen», Holt nauroi ja hieroi käsiään. He astuivat ylös maahan muuratulta portaita, jotka veivät talon edustalle. »Kuka nyt hoitaa sinun talouttasi?» Knut kysyi pysähtyen ylimmälle portaalle. »Hoitaa taloutta ?» »Niin.» »Hm se on Katriina», änkytti Holt ja kävi tulipunaiseksi. »Katriina? Sekö paksu, sisäpiika?» »Hm min.
Minä astun iloisena uppoavaankin laivaan, kuin sinä komennat.» »Isä, tarkemmin ajatellen oli tämä mellakka sentään onneksi » Palvelija ilmoitti, että kaksi herraa pyysi saada puhua Holtin kanssa.» »Käske heitä tulemaan tänne.» Kohta sen jälkeen koputettiin. Holt meni ovelle. » Iltaa», kuului ulkoa matala ääni. »Voisiko saada puhutella teitä, Holt?» Holt tirkisti, kumarsi, tirkisti ja kumarsi.
Kuin he olivat juoneet kahvia ja istuivat yhdessä, Knut sikari, isä piippu hampaissa, sanoi edellinen: »Isä minun täytyy matkustaa pois.» Holt laski piipun alas ja katsoi poikaansa, niinkuin hän ei oikein ymmärtäisi häntä. »Matkustaako?» toisti hän hitaasti ja epävarmasti. »Matkustaako? Mihin? Mitä sinä tarkoitat?» »Minä tarkoitan, että minun taas täytyy lähteä maasta pois.»
Silloin hän päätti muuttaa kaupunkiin, ja Knut pantiin latinakouluun. Holt sai nyt pitää häntä luonaan, mutta heidän suhteensa ei siitä parantunut; Knutilta itseltään ei isä koskaan saanut kuulla, mitä hän koulussa koki; hän sai aina muilta tiedustella pojastaan, etenkin Pietari Strömiltä, joka oli yksi Knutin harvoja ystäviä.
En minä mitään pahaa tarkoittanut.» Holt kalisutteli kynsillään hampaitaan: »Minä luulin ettet sinä sitä tahtoisi ja Katriina ei tahdo ilman sinun suostumustasi.» Katriina tuli takaisin ja kattoi pöytää. »Sinä valmistat vaan kahdelle sijaa, Katriina», Knut sanoi. »Etkö sinä syö meidän kanssamme?»
»Minä en tahdo auttaa minkäänlaista hurjistelua.» »Hm, minun liikettänikö sinä et suvaitse?» »Ei. Minä en suvaitse sinua.» »Sinä et siis tahdo.» »En.» Kuin Holt jonkun aikaa mietittyään taas alkoi puhua, oli hänen äänensä epävarma. »Minä en olisi koskaan voinut kääntyä kenenkään muun vastustajani puoleen tämmöisellä rukouksella.
Vilockin hunajarohtoja Israelin hajuvettä niin, niin! Ei pienintäkään muutosta.» »Eihän toki», vanha Holt nauroi. »Meidän mielilauseemme on: 'Me tiedämme, mitä meillä on'.» Holtin talo, »linnaksi» kutsuttu, oli korkealla mäellä, ja sitä ympäröi puutarha, joka ulottui toiselta puolen katuun ja toiselta mereen.
Päivän Sana
Muut Etsivät