United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Te olette miss Obenreizerin holhoja;" jatkoi Vendale, "ja pyydän nyt teitä osoittamaan minulle suurinta hyvyyttä kuin koskaan voitte, sillä että annatte hänen minulle vaimoksi." Obenreizer vaipui taas tuolillensa. "Te oikeen hämmästytätte minua, herra Vendale!" sanoi hän. "Minä odotan kunnes rauhoitutte jälleen," vastasi Vendale. "Vielä muuan sana, ennenkuin voin rauhoittua!

Eräänä aamuna, kun vapisin ikäänkuin lankavyyhti, sekoitin sitä kahviin. Olin päättänyt tappaa itseni. Olin juuri laskea myrkyn huulilleni, niin vaimoni raappasi kupin kädestäni lattialle hän oli nähnyt mitä siihen sekoitin. Nyt häpesin kuin koira kurjaa aikomustani. Siitä löysi holhoja syyn vetää minut oikeuteen.

Kun maisteri palasi ja kumpikin sai paikoilleen asettuneeksi, alkoi maisteri: "Tämmöinen on historia herra Pentin vaimosta: "Hän oli syntynyt aatelisista vanhemmista tämän vuosisadan alulla. Kasvatus oli ankara, ja vanhempien kuoltua pani holhoja hänet luostariin. Siellä hän osoitti kiihkoista uskonnollista intoa, ruoski itseään perjantaina ja paastosi jokaisena vähänkin huomattavana pyhänä.

"Hän voi pahoin," vastasi ilkeän näköinen mies, "ja minä vien hänet yläkerrokseen lepäämään!" "Tuo herra on minun ystäväni. Kuinka hän tuommoiseen tilaan on joutunut?" "Mistä minä sen tiedän?" oli vastaus. "Minä en ole tämän herran terveyden holhoja."

"Mutta jos hänen ystävänsä ei huoli tehdä mitään, tulee Amanda naiduksi; minä tiedän erään apteikarin häntä kosivan". "Sepä hyvä, hänelle hän on omansa. Vaan minä en ole mailman holhoja". "Entäs jos veljenne poika taitamattomasti takertuu toisaalle?" "Katsokoon sitte, kuinka hän itsensä suorii!" "Herra Lents, te ette ole niin tyly, kuin näytätte". "Minä näytän, että minä menen.

Tunsiko heidät Hyriey vai ei, miten lieneekin, niin hän vieraillensa toimitti komeat kemut, teurasti heille härän ja kestitsi heitä kaikin puolin vierasvaraisesti. Tästäpä vieraat aivan hyvillensä, semminkin Zey, joka on vierasvaraisuuden varsinainen holhoja, niin että he lähtiessään Hyrieylle soivat sen hyvän, että saisi tehdä minkä anomuksen hyvänsä, niin he sen täyttäisivät.

Mutta lapseni kuolema teki elämäni niin tyhjäksi ja köyhäksi, että joka hetki halusin vaimoni kotikylän kerrassaan jättää. Holhoja, vaimoni veli, oli ottanut lapset ja koko talouden hoitoonsa. Me olimme siinä vaan hylkysillä. Liena vähän väliä vielä lapsiaan itki eikä olisi tahtonut niitä jättää.

Siis vannokamme vala vakainen Ja jalo, että vapautemme pyhän Me pelastamme taikka kuolemme Sen puolesta! Nyt valan vannomme me vakaisen Ja jalon, että vapautemme pyhän Me pelastamme taikka kuolemme Sen puolesta! LALLI. Sa kuulit valamme O Ukko, valain vakaa valvoja Ja vannoneiden jalo holhoja! Niin pidä huolta, että täytämme Nyt tässä tehdyn lupauksemme!

"Se on oikein, ihan tismalleen sanottu," virkkoi Hukkanen riemuiten. Kääntymättä tähän muka kutsumattomaan puhujaan, mutta myöskin häntä karttamatta, sanoi opettaja: "Jos valtio on alaikäisten holhoja, niiden, jotka eivät voi itseänsä auttaa eikä puolustaa, niin on sillä myös valta eläinten yli, jotka ovat samassa tilassa kuin lapset." "Se vertaus ei pidä ryhtiään," sanoi Hukkanen nauraen.

Rouvan ääni oli vähän väräjävä tuota puhetta pitäessä, niin että Elsakin helposti huomasi rouvalle tekevän vaikeata. "Enhän minä, hyvä rouva, ole Elsan holhoja, josko ei Elsakaan minun; me olemme entisiä työkumppaneita vaan. Paitsi sitä Elsa alkaa jo olla aikainen ja päättäköön hän itse, mihin toimeen hän parahiten pystyy.