Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Skotlantilainen ritari kuunteli huoletonna kertomuksia noista hävityksistä, joita pedot ja häijyt ihmiset olivat harjottaneet, koska hänen urhoollisuutensa ja ruumiin väkevyys karkotti hänestä kaikki pelon tunteet; vaan salainen kammo valloitti hänen kun hän muisteli nyt olevansa siinä kauheassa erämaassa, jossa Herra paastosi neljäkymmentä päivää ja jossa Pahanhengen sallittiin kiusata Ihmisen poikaa.
Hän paastosi, kuritti itseänsä, nöyryytti itseänsä sillä, että hän toimitti halvimpia askareita alhaisimmille veljille, esti unen lähestymästä lukemisesta väsyneitä silmiänsä ja taistelosta rauennutta mieltänsä, siksi kuin luonto tuon tuostakin kosti puolestansa ja ojensi hänet tainnoksiin kammion lattialle taikka kukisti hänet taudin puuskalla.
Hurskaassa uskon kiihkoisuudessa kilpaili hän ristiretkeläisten kanssa, rukoili ja paastosi ahkerasti sekä luki koraania yksinpä istuessaan ratsun seljässäkin sotilaisjoukkojen keskellä. Hän oli valtioviisas ja kykeni tekemään suuria suunnitelmia.
Tällä tavoin, kuuntelemalla, Félicité perehtyi rippikoulu-oppijaksoon, hänen uskonnollinen kasvatuksensa kun oli laiminlyöty hänen nuoruudessaan; ja siitälähtien hän jäljitteli kaikkia Virginien uskonnollisia hartausmenoja, paastosi samoin kuin hän, ripitti itsensä yhdessä hänen kanssaan. Kristuksen ruumiin juhlana he yhdessä pystyttivät kulkue-alttarin.
Vieläpä hän jakoi köyhille ruokaosansakin usein, ja itse joko vallan paastosi, tai osti sijaan kauppiaalta. Niin karttui lusikoita, kapustoita, kyynäränmittoja ja minkä mitäkin, totta niitä olisi ollut monenkin talon tarpeeksi.
Itse hän paastosi pitkät ajat ja perjantai-päivinä nautti ainoastaan vettä ja leipää. Toimenansa oli hänellä paraastaan lukeminen, hän luki pyhäin miesten elämäkertoja ja raamattua, jonka hän rippi-isällänsä, tuolla oppineella maisteri Mathiaksella, käännätti ruotsinkielelle.
Ansgariuksen luonteesta on hänen elämänsä kertoja Rimbert antanut kauniin kuvan. Ansgarius oli sen ajan tapaan sangen jumalinen mies. Hänellä oli aina rahakukkaro vyöllänsä, saattaaksensa heti auttaa köyhiä. Hän paastosi usein ja pesi köyhäin jalkoja Vapahtajan tavalla.
Miehensä kuoltua rupesi Birgitta viettämään vieläkin ankarampaa elämää kuin ennen. Hän piti samoin kuin Pyhä Eerikki jouhiröijyn ihopaitanansa, makasi yönsä paljailla laudoilla, ainoastaan täkki alaisimena toinen peitteenä, paastosi ja antoi joka perjantai tiputtaa sulattua vaksia paljastetuille käsivarsillensa, siten muistuttaakseen itselleen Jesuksen tuskia.
Tänä yönä on hän kaatuva. Voi, isäni, mitä vaaditte minun tekemään! Kuule, tyttäreni! Kun Holofernes, assyrialaisten päällikkö, piiritti Bethuliaa, oli siellä leski, nimeltä Judith, Merarin tytär, kaunis kuin sinä, hurskas kuin sinä. Hän paastosi kolmeen kertaan, meni sitten ulos ja sai armon kansansa ja uskonsa vihamiehen edessä.
Hänen kärsimisensä, se minun luullakseni on saattanut heidät panemaan hänen nimensä kalenteriin; eikä kuitenkaan kärsiminen yksistänsä tee ihmisiä pyhimyksiksi, koska minä en luule, että St. Elisabet itse on kärsinyt enemmän kuin äitimme. Tosin kyllä nousi hän usein puolisonsa vierestä ja oli polvillansa koko yön kylmällä permannolla, sillä välin kuin tämä nukkui. Mutta äiti on tehnyt samoin monta monituista kertaa. Kun joku pikku lapsista on ollut kipeä, kuinka usein hän on tuntikaudet kävellyt edestakaisin, sairas sylissään, pysytellen ja hyväillen sitä ja asettaen sen näreätä itkua väsymättömällä, hellällä kärsivällisyydellä. St. Elisabet paastosi, kunnes hän oli melkein niinkuin varjo; mutta kuinka usein minä olen nähnyt, että äiti on arvelematta jaellut isälle ja lapsille kaikki, mitä oli maukasta ja hyvää meidän niukoissa atrioissamme, ja tuskin jättänyt itselleen palastakaan, vaan kätkenyt lautastansa jonkun vadin taa, ettei isä näkisi. Ja Fritz ja minä puhumme usein siitä, kuinka riutuneelta ja väsyneeltä hän näyttää; ei ollenkaan muodoltaan kuin Armon
Päivän Sana
Muut Etsivät