Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Mikä meissä koetuksen kestää, se on eloon jäävä, ja vaikka se vielä haudattaisiinkin, on se uudelleen ylösnouseva elämään entistänsä ehompana ja puhtaampana. Jos tietäisit ja kai sen tiedätkin, kai sama tunne hallitsee jokaisen suomalaisen sydämessä miltä tuntuu nyt ajatella työtä kotona. Olemme tähän asti eläneet kuin lapset, jotka vanhempain terveinä ollessa hoitavat kukin omia harrastuksiansa.
Minä läksin syviin ajatuksiin vaipuneena pois. Että ensimäinen palkitsi istuttajansa ja ettei toinen sitä tehnyt, sen ymmärsin minä. Mutta miksi kolmas oli kaikkein ihanin, sitä en silloin ymmärtänyt. Nyt ymmärrän minä sen. Vertaa noita siemeniä ihmisiin! Tuolla leikkii vähäinen lapsi; hänen vanhempansa hoitavat häntä.
Ne hoitavat minua ja sitten... Annapas minulle vakka tuolta penkin alta! Tuomas toi vakan. Katso tätä! Sikke otti vakasta vanhaan pumpulihuiviin käärityn kirjan ja ojensi sen Tuomaalle. Se oli tuo vuonna 1701 painettu suomalainen virsikirja. Keneltä tämän olet saanut? Se on Inkerin kirja. Hän on opettanut Sannaa ja minua lukemaan sitä. Ja Sanna osaa veisatakin. Hänellä on niin heleä ääni.
"Se on semmoista, että herra ties mitä syöttävät ja miten ne hoitavat; kuolihan siitä samasta huoneesta se mummokin!" puhui mamseli. "Epäileekö Eveliina lääkäreitä?" kysyi herra. "Mikä tässä maailmassa tietää keneenkään luottaa", vastasi mamseli. "Hyvähän se oli, että pääsi kitumasta", tuumi herra. "Niin, mutta sielu!" sanoi mamseli, päätään kallistellen. "Kyllä hän autuaaksi tuli", sanoi Elsa.
Siinä on navetta, josta kuuluu lehmäin ammuntaa ja kilien kellojen kilinää aamuin ja illoin; heinää tehdään tuossa verannan edessä niityllä, josta apilaan tuoksu illan kosteuden kanssa leviää joka huoneeseen; tyttäret hoitavat kasvipuutarhaansa ja tuovat sieltä vihanneksia pöytään ja ruusuja pöydälle.
Voimin riutunehin päin laivoa uipi Giovanni, Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka, Viittaelee sekä huutavi noin: «Apu tuokate mulle!» Häntä jo huomaavat sekä purren laskevat aaltoon, Soutavat uivan luo, nuo Ruotsin rohkeat urhoot, Auttavat uupunehen venoseensa ja laivahan vievät, Ruokkivat einehitöntä ja hoitavat armeliaasti, Kulkien taas päin pohjasehen, Karlskronoa kohti.
"Kyllä Helena ja Anna talon toimet hoitavat ja tätikin heitä vielä neuvoa jaksaa", vakuutti Valva. "Kuinka kauan luulet heidän siinä olevan, naima-iässä kun ovat. Kai maar he pian viedään", sanoi Maila. "Kukapa heistä, köyhän talon tytöistä, huolisi", tokasi Salovaara. "Onnipa on, että ovat köyhiä", sanoi Valva. "Kuinka niin?" "No eipä heidän sitte tarvitse perinnöstään myydä itseänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät