United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laiva makasi meidän ja punertavan valon välissä, ja jokainen hoikka köysi ja raaka eroitettiin selvästi hohteessa.
Mutta Synnöve huomasi heti, ett'ei äiti siitä syystä kodista lähtenyt, enkä minä hänestä turhaan uneksinut, arveli hän itsekseen. Karina, sehän oli äidin nimi, oli, miten tunnettu, pieni ja hoikka vartaloltansa, hiukset olivat vaaleanväriset, ja silmät siniset sekä erittäin vilkkaat. Hymysuin hän toisia puhutteli, toki ainoastaan vieraita.
Niin ne muutamat sanovat, Moniahat arvelevat: "Iloissahan tuo elävi, Riemuissahan riehkahuvi." Minä hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Maassa mieleni matavi, Alla jalkani asuvi, Alla penkin piehtaroivi, Nurkissa nuhaelevi.
Hän on laiha ja hienoverinen, melkein läpinäkönen, ei koskaan käsivarsiaan liikuteta, ei koskaan rintaa ja keuhkoja voimisteluun harjoiteta kun hän kirjan ja piirustus-laudan ääressä istuu kyykistellen, ja hän on teräväluinen, hoikka ja hento, kun Biddy, tyttönen, joka lakaisee vierashuonetta, hopean huuhtoo ja silittelee emäntänsä monituisia reunus-liepeitä, on terve, raitis ja punaposkinen pyörevillä käsivarsilla ja rehottavalla ruumiinrakennuksella ja pehmeällä vartalolla, jota emäntänsä ompelia saa muodostaa tälle puuvillan avulla.
FUCHS. Hoikka kuin Libanonin seeteri-puu, vaalea kuin lemmen-kukka. KAARLE, Luulen melkein, sinä tulet piiriini? Vaalea? Ompelus-neito? Ja Johanneksen portilla? Minä vainon jo muutamia päiviä sitte naista murhevaatteissa siellä. Vaalea kullankeltaisilla hiuksilla ja vartalo, jonka lapsi voi ottaa käsin ympärille. FUCHS. Ihan oikein: murhevaatteissa. Hän se on!
Vähä Elina oli nyt kahdenkymmenen vuoden vanha nainen, kaunis katsella kuin ihana suvi aamu. Hänellä oli keltaiset hiukset, kirkkaat valeensiniset silmät ja suu kuin ruusun nuppi. Varreltaan oli hän hoikka ja kaunis. Hän oli iloinen ja liukas kaikissa liikunnoissansa ja myöskin lempiä ja ystävällinen kaikille ihmisille.
Sano, että heti tulemme. Alfred. Tulkaa toistekkin katsomaan. Onni. Jahka sinä paremman ammatin valitset. Hyvästi! Seitsemäs kohtaus. Alfred, sitten Markku. Alfred. Paremman ammatin valitset nuot puoli-hullut! Markku. Paikalla. Markku menee. Kahdeksas kohtaus. Hoikka. Alfred. Keitä täällä on ollut? Alfred. Kah, isäni!
Näin olen hoikka hoiperrellut, Maailmassa matkustellut Vuosikausia monia, Jotk' on lukuhun luettu, Kolmekskymmeneks ko'ottu, Vielä päälle päällisiksi Koko kolmen vuoen päivät. Jo olen jotakin nähnyt, Nähnyt myötä-, nähnyt vastoin- Käymisiä kaikin puolin, Joit' en saattane sanoa, Nimitellä nimikauen.
Siinä näkyi hänelle Roosan korkea, hoikka vartalo niin odottamatta, niin äkkiä, melkein kuin taivaallinen ilmiö, ja teki häneen vaikutuksen, jommoista siitä oli hän selvillä jo ensi hetkestä asti ei yksikään vaimo eikä mikään muukaan ollut häneen koko elinaikanaan tehnyt.
Tuskinpa saattoi uskoakaan, että nämä samat voivat olla niin suuria verenvuodattajia! Erittäin yksi heistä veti silmäni puolehensa, eikä ainoastaan minun silmiäni, vaan kaikkien. Se oli jalonnäköinen, pitkävartaloinen, hoikka nostoväen kapteeni.