United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilma oli ylenevä ja selvä, tyyni ja kuultava aina taivaasen saakka, ja syvä se oli kuin meri, täynnä päivänkirkkautta ja liiteleviä lintuja. Tämä on kaunista tämä, ajatteli Leiv, kun katseli ylös. Yhteen tyttöön oli Leivin huomio erityisesti kääntynyt. Hän oli suuri ja pulska, ennemmin väkevä kuin hoikka, hänellä oli leveä rinta ja vahvat olkapäät, raikas, totinen suu ja tummat, kirkkaat silmät.
Kerta syksymmällä kun hän taas meni Tammisaareen, tuli häntä vastaan kadulla nuori merimies, joka oli pitkä ja hoikka ikäänsä nähden, sillä hän oli vielä kovin nuoren näköinen. Poika tuo pysähtyi Elsan kohdalla ja tirkisti tarkasti tyttöä silmiin, sanoen vihdoin hyvän päivän. Elsa kääntyi myöskin katsomaan ja vastasi: "Matti se hiljankin on!" "Elsa sinä olet näenmä sittenkin", tuumi Matti.
Neljä jalkaa yhdessä ja hoikka kuin läpi pihdin vedetty, ettei liene suoliakaan sisässä... No, missä sinä onneton tuon nyt tuommoiseksi menetit?» Jukke irvellä ikenin oikein matkimalla vastasi: »Missä sinä nyt sen menetit! Jossakinpa sinä nyt sen menetit mokoman laukun... Pitäisikö tietää missä se nyt on ollut.» Sen sanottuaan meni huoneeseensa ja jätti ruunikon sisarensa huostaan.
Oi teitä! ja minulla on toki kolme lasta, joille murusia pyydän; olisin edes Matille saanut. Kolmas kohtaus. Hoikka, Alfred, Rouva. Hoikka. Jopa hän meni, tuo hävytöin. Olisipa saunan ansainnut. Alfred. Noh mitäpä täällä nyt on tapahtunut? Hoikka. Tuo lurjus, joka täältä läksi, oli niin hävytöin, että minun täytyi keppiäni näyttää. Alfred.
Toisella on kallionkaltainen otsa, mustat silmät, vankka vartalo ja tukeva astunta: hän on kuin vanha soturi; toisella on korkea, leveä otsa, laihat kasvot ja hoikka, nuorekas ruumis: hän näyttää yhtä haavaa nuorelta ylioppilaalta ja vanhalta filosofilta.
"On maar se voimakas", selitti Antti; "kun on noin hoikka, niin en tiedäkään, missä voimat ovat tuossa ruumiissa; mutta nyt pata tulelle!" lisäsi hän, "minä olen nälissäni kuin susi. Olipa tyhjä laakso, jonka halki tänään kuljimme! Meillä ei ole lihapalaa pataan panna; mutta jahka tästä päästään huomispäivän iltaan! Olisipa ihme, jollei meillä silloin olisi muuta kuin pelkkää puuroa."
"Se on varmaankin ... se on ihan varmaan Juhana; hän viheltää omaa lauluansa", virkkoi Katri tuskin kuuluvasti, käänsi jälleen selkänsä sinne päin, josta ääni kuului ja alkoi reippaasti karsia oksia eikä ollut tietävinään koko tulijasta. Pitkä, hoikka renki astui todellakin kohta näkyviin; hän tuli yhä lähemmäksi puiden välitse ja näytti ihan varmaan olevan matkalla Nikkarilaan.
Nyt sait siis likemmältä nähdä heinäsirkan. Sinua kummastutti sen hoikka rakenne ja soukat jalat. Mistähän heleät laulajamme näin ovat laihoiksi joutuneet, arvelit sä. Lupasin silloin sulle sen kertoa. Tässä se nyt on kertomus. Nämä laulavat laihat olennot ovat, näet sä, nekin ennen olleet ihmisiä.
Mutta eräänä päivänä hänen istuessaan suuri punainen kätensä suurella punaisella poskellaan, huomasi hän, ettei ihmisen ole hyvä yksin olla maitokaupassa ja senvuoksi meni hän kadun ylitse. Siellä seisoi Engebretsen rihkamapuodissa. Hän oli pieni ja hoikka, sekä käveli hiukset veden avulla sileäksi kammattuina, pieni vaalea poskiparta poskilla ja pureskeli mausneilikoita.
Toinen näistä on poika eli nuorukainen tai miksi häntä sanoisimme seitsemäntoista-, korkeintaan kahdeksantoistavuotias, varreltaan hoikka, ei pitkä, vaaleatukkainen, sinisilmäinen ja hienokasvoinen ja ikäisekseen ainoastaan hiukan ahavoitunut.