Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hänen tukkansakin oli yhä sitkeän ruskea ilman ainoatakaan harmaata hivusta. Helena istuutui arasti. Hänen sydämmensä tykytti, sillä jos rovasti nyt ensimäiseksi kysyy, mitä jumala on, ei hän tiedä mitään vastata. Mutta rovasti katseli selvästi semmoisella ihastuksella Helenaan, että tämä vähitellen rupesi voittamaan varmuutta.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, impi, hapsiasi, hieprukka, hivuksiasi kanteloisen kielosiksi, ääniksi ilon ikuisen!" Antoi impi hapsiansa, hienoja hivuksiansa; antoi hasta viisi, kuusi sekä seitsemän hivusta: siit' on kielet kantelessa, ääntimet iki-ilossa. Saip' on soitto valmihiksi. Siitä vanha Väinämöinen istuiksen alakivelle, paatiselle portahalle.
Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa, kokoeli kolmannenki verevälle veijollensa. Jo astui kohin kotia, lepikköä leuhautti. Tuli vanha Väinämöinen; näki neitosen lehossa, hienohelman heinikössä. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Eläpä muille, neiti nuori, kuin minulle, neiti nuori, kanna kaulanhelmilöitä, rinnanristiä rakenna, pane päätä palmikolle, sio silkillä hivusta!"
Sinne saatin saahun lapsen, Sinne aiotun asetin; Annas Jumala aamun tulla, Tuo Jumala toinen päivä, Otan vaatetta vakasta, Liessinkiä lippahasta, Millä neittä valmistelen, Kanaistani kaunistelen Jolla peitän pientä päätä, Katan kaunista hivusta; Tuonpa kukkana tupahan, Pöyhäytän pöyän päähän, Ihmisten ihottavaksi, Kansan katsaheltavaksi." Katso neitoasi !
"Mikäli meressä vettä, Sikäli minun vereni; Mikäli meren kaloja, Sikäli minun lihani; Mikä rannalla risuja, Ne on kurjan kylkiluita; Mikä rannan hiekkasia, Ne hivusta hierottua, Sekä luuta seuhottua, Veri tyystä vellottua." Kankahan kutoja. Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkytteli, Kultarihmaset kulisi, Helisi hyvät hopiat.
Nurkassa oikealla viinatynnyri. Pystyssä seinää vasten ruumiin mittakeppi ja kantapihlaja, joka on kiinni molemmista päistä, muita keskeltä leikattu halki. PENTTULA: "Minä mies vähäväkinen. Poika hienohaltiainen. Hiljan liikutan hivusta, Vähän päätä värkyttelen. Jos ei minuss' miestä liene, Uron pojassa urosta, Nouskohon merestä miehet.
Minulla ei ole yhtään lasta eikä yhtään hivusta, vaan minulla on ollut Liena hän, joka minulta otettiin pois keväällä ennen Vapunpäivää. Esa Huttusella on erinomainen kyky hallita vaimoansa ja kasvattaa lapsiansa. Viime perjantaina kun lähenin Esa Huttusen asuntoa, kuului sieltä semmoinen meteli, etten ole sen vertaista kuullut sitte Lienan lähdettyä.
"Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elköhönp' on siskoseni sinä ilmoisna ikänä peskö tästä silmiänsä kotilahen laiturilta! Mikäli meren vesiä, sikäli minun veriä; mikäli meren kaloja, sikäli minun lihoja; mikä rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita; mikä rannan heinäsiä, se hivusta hierottua."
Juoksi Katri katsomahan: Siell' on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Hevoistahan valjastavi, Kalujahan kaunistavi, Lähtiäksensä kosihin. Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Eläpä muille kaunis Katri, Kun minulle Katri kaunis, Pane päätä palmikolle, Sio silkillä hivusta!" Tunki kihlat kukkarohon, Taskuhun tali hopiat.
Päivän Sana
Muut Etsivät