Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Palasi paha kotia, Lausui paimen patsahalta: "Kusta Lalli lakin saanut, Mies paha hyvän hytyrän, Pispan hiipan hirtehinen?" Niinpä mies murehissansa, Lakin päästänsä tavotti, Hivukset himahtelivat, Veti sormuksen sormesta, Lihat ne liukahtelivat. Niin tämän pahantapaisen Pispan raukan raatelijan Tuli kosto korkialta, Makso mailman valtialta. Elinan surma.
«Sitä sanon vieläkin valheeksi!« ärjäsi ukko. «Maisteri Johanneksen hivukset olivat mustat, kiherät; tämän ovat jotenkin vaaleat ja suorat. Sanalla sanoen niissä ei ole mitään yhtäläistä!« «Onkohan siinä perää, että Kyösti paloyönä on hirttänyt itsensä linnassa?« kysyi toinen palvelustytöistä, «ja että Kärmälän entinen Katri on palanut?«
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: »Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!» Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Pääsi Hiien kankahalle Pään pani kosken kiveksi, Hieroi heiniksi hivukset, Sääret särki aiaksiksi, Sormet väänti vitsaksiksi, Käsivarret seipähiksi, Lihat listi lippahasen, Pani rinnat riehtilähän, Vei emolle tuomisiksi. Emo syöpi, kiittelevi: "En ole näitä ennen syönyt, Vävyn uuen tuomisia, Tyttäreni työntämiä."
Saivat kuulla äänen ouon, tuon on soitannan sorean: sulkahti suka vetehen, haihtui harja lainehesen. Jäi hivukset hiipomatta, tukat kesken suorimatta. Itseki ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta, jopa nousevi merestä ja lapaikse lainehesta; ruokorintahan rivahti, väännäikse vesikarille tuota ääntä kuulemahan, soitantoa Väinämöisen, kun oli ääni kummanlainen, soitanto ylen sorea.
Sitä oli soma nähdä! Nuken pää oli erittäin ihana; vaaleat, kauniisti kammatut hivukset, siniset suuret silmät, punaiset posket ja suu hymyssä: mansikka mikä mansikka! Ja tuo pulska puku sitten oli niin tuuhea ja leveä kuin itse prinsessoilla kuuluu olevan.
Seppä nousi ja oli jo vähällä totella tyttöä, mutta Jumala kai hänet siitä esti: seppä otti ja teki ristin merkin... Ja niin, kuulehan, oli vaikea tehdä ristin merkkiä: käsi, sanoo, oli kuin kivettynyt, ei tahtonut paikaltaan liikahtaa, ei mitenkään... Ei hullumpaa... Mutta annas kun vaan oli tehnyt ristin merkin, niin, tiedättenkös, samassa lakkasi metsän impi nauramasta ja purskahtaa äkkiä itkuun... Siinä hän itkee kallottelee ja kyyneleitä hivuksillansa pyyhkii, ja hivukset, kuulehan, olivat sillä vehreät, kuin pellolla pellava.
Hän oli aivan tulipunainen kasvoiltaan paljaasta kiukusta, ja hivukset ne valuivat ja läähyivät pitkin hänen korviaan. "Ei, minä se olen", sanoi hän kimakalla äänellään, tarttui räätälin kaulukseen vetääksensä häntä pöydän alta esille. "Tahdotko vieläkin väittää, etten minä olisi 'Hiljaisen rauhan' isäntä?" Nyt meni Swart väliin. "Ansaitseeko tuo nyt mitään riitelemistä!
"Ei mutta kuulkaas nyt, hyvät herrat", sanoi yleenkatseellisesti ja välinpitämättömästi muuan kookas, laiha mies, kasvot näppylöissä, hivukset kiharoitetut ja rasvatut kaiketikin kamaripalvelija. "Laulakoonpas meille Nikodemus Afanasjitsh laulunsa. Pistäkääpäs vaan lauluksi, Nikodemus Afanasjitsh!" "Niin, niin!" liittivät muut. "Santer on aika mies.
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, kevättä laula mieliin, iloa rintahan!" Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Päivän Sana
Muut Etsivät