United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin hän kuuli siinä hiljaisuudessa, joka seurasi Stefanuksen kuolemaa, erään äänen takanaan sanovan: "Hänen verensä on tuleva meidän päällemme, niinkuin tuon toisenkin", a useita muita ääniä, jotka yhtyivät siihen: "Niin, niin, sillä hän oli epäilemättä syytön". Saulus kääntyi kiivaasti ympäri.
Tänne ylös tunki työn surina vain kuten hiljennetty kaiku; lehmänkello kalkutteli kaukana metsässä ja ikäänkuin näkymättömien siipien kannattamana kuului paimentytön lapsellinen ääni illan hiljaisuudessa: "Lapsen sydän ilon saa, Kun se uskoo, rakastaa. Kiitä Herraa, sieluni! Hän on osas, onnesi." Hän sepittää sanat ja sävelen luonnon suureen ehtoovirteen sanoi asessori.
Kansan kesken kulki puheita, että niitä ei käytetty ainoastaan nauriin ja oluen säilytyspaikoiksi, vaan että niiden pimeissä komeroissa kitui ihmisiäkin... Sellaisia, joita majuri tahtoi kaikessa hiljaisuudessa saada päiviltä pois. Alakerrassa ei ollut muita asuinhuoneita kuin iso tupa kummassakin päässä. Niitä erotti pitkä porstua.
Mitään valitusta köyhäin hoidolle ei tehnyt kukaan. Elsa tuskin tuota köyhäin holhouksen mutkikasta järjestystä olisi osannut kulkeakaan. Niin kului aika kaikessa hiljaisuudessa eteenpäin. Elsa oli iloinen, kun päivän moninaisista ponnistuksista väsyneenä sai ehtoolla kallistaa levolle äitinsä majassa. Niin Elsa nukkui, vaan sairas äiti valvoi.
Siis syy muiden lisäksi, miksi piti edistyä hyvin varovasti. Oli ehkä parasta luopua koko varsinaisesta hyökkäyksestä! Pimeässä, yön hiljaisuudessa oli helpompi voittaa vihollinen, jonka lukua ei tunnettu.
Silloin voit sinä suuren Jean Paulin tavoin sanoa: »Kun tahdon syvästi rakastaa jotakin kallista olentoa ja antaa hänelle kaikki anteeksi, niin ei minun tarvitse muuta kuin hetkinen katsella häntä hiljaisuudessa.» Täytyy oppia näkemään oppiakseen rakastamaan.
Nimismiehen rouva ja lapset lepäsivät unessa, lapset uneksuivat. Silloin yön pimeydessä ja hiljaisuudessa marsivat nuo koston janoiset lappalaiset liukuen mustina varjoina myötämäkeen, joka laaksoa ympöröitsi. "Excelsior! Excelsior!" mäen vierteheltä mäen viertehelle.
Eugen ei vastannut. Hän napitti hännystakkinsa ja pyyhkäisi pari kertaa nenäliinallaan otsaansa. "Sen jälkeen, mitä nyt on tapahtunut, ei meidän ole syytä mennä ulos yhdessä. Sinulle on terveellisintä olla yksinäsi ja hiljaisuudessa miettiä tekoasi ja sanojasi. Minä menen yksinäni ja sanon, että sinä voit pahoin, mikä epäilemättä lieneekin totta. Minä ainakin olen aivan sairas surusta."
Tännekö minun tulee jäädä, tuleeko minun johtaa laumasi tähteet jonnekin merten taa, jotta me siellä hiljaisuudessa ylistäisimme Sinun nimeäsi?» Hän ei ymmärtänyt mitä hänen piti tehdä. Tosin hän tiesi, ettei elävä totuus häviä, vaan että sen täytyy voittaa, mutta välistä hän arveli, ettei sen aika vielä ollut tullut.
Kaksi kertaa laski tuo suuri sotajoukko polvillensa rukoillen ja kiittäen kukin hiljaisuudessa. Erinomaiset tunteet täyttivät sydämemme. Tanner, joka muutamia päiviä takaperin oli ollut kuolon ja koston kenttänä, oli nyt hiljaisena Herran Jumalan temppelinä ja rukouspaikkana.