Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Sentähden Hula liikkui nyt kuin herrana heidän joukossaan eikä puutteesta ollut puhetta mitään. Kaikki näyttivät olevan hänelle ystävällisiä, vieläpä pyrkivän hänen suosioonsakin. Niitä oli varsinkin muuan, joka monta kertaa oli houkutellut häntä luokseen. Jopa se muutamana päivänä vilkutti leipäpalastakin repaleisesta nuttunsa hihasta.
Hän oli lihawanlainen, lyhyenläntä tytön tyllerö, punainen ja mehewä kuin täysin kypsynyt mansikka ja semmoinen lärppä, ettei juuri monta semmoista elämässään tapaa. Sanojensa säännöllisyydestä huoli hän wiisi, mutta tulla niitä waan piti niinkuin turkin hihasta.
Tuomo jatkoi äänetönnä työtään, mutta nainen, joka jo ennestään oli heikko, pyörtyi. "Kylläpä minä näytän, että saan hänet jälleen virkoamaan" irvisti Sambo. "Annan hänelle sellaista, joka on kamferttiä parempaa." Ja etsittyään nuppineulan takkinsa hihasta, pisti hän sen nuppia myöten naisen käsivarteen. Lucy porahti pahasti ja kohottausi puoleksi seisoalleen.
Rouva seurasi kohta Riikkaa, sillä tämä oli antanut hätäilevän merkin. Mikä on? Jasso, Lopo! Mutta enhän minä nyt jouda. Luulin olevan tärkeämpääkin. Hän aikoi kärsimättömänä vetääntyä takaisin. Mutta Lopo otti häntä hihasta kiinni. Sanoitteko hänelle jo hinnan? läähätti hän suihkaista. Kenelle? Minkä hinnan? Rouva väistyi hänestä etemmäksi. Kasvoissa ilmestyi vastenmielisyyttä ja inhoa.
Hän kallisteli päätänsä ylös ja alas, kuikisteli kellon sisälle ja päälle, etteihän waan mihinkään olisi jäänyt tuota kaitahista kuuraa, ja mikä wielä pahempi olisi ollut, jotakin karwaa tuon ajattelemattoman ja wähätietoisen miehen turkin hihasta.
No, jos hän elävänä leikistä pääsee, tuo hän sinulle kultaa ja hopeata ja ottaa emännäksensä. Sen vannon valehtelematta, sanoi Heikki. Ja Riikki sanoi: Jokos mennään. Ja oli menevinään hänen kanssaan ovelle. Silloin Sandra ojensi salaa kätensä Riikin selän takaa ja tavotti Heikkiä hihasta, ettei hän vielä menisi. Mutta Riikki näki sen ja rupesi nauramaan.
Johtajan vaimo kiirehti häntä koria hyllyltä nostamaan, nyki hihasta ja veti lopulta kesken puhetta pois. Kulkiessaan rautatietorin yli Henrik yhtäkkiä pysähtyi. Hänen ympärillään ei ollut ketään. Sirius-tähden tenhoisa välkähteleminen korkean katonharjan päältä herätti ensin hänen huomionsa. Siitä silmä valahti yli koko taivaan.
Henrik ei mennyt sinne asti sen tukahduttavan kuuman vuoksi, joka sieltä löyhkäsi, vaan kääntyi ympäri ja saavutti pajapojan, jolta kysyi asiaansa. Poika meni lautaseinän ovella seisovan miehen luo, nykäsi sitä hihasta ja osoitti kädellään Henrikiä. Mies katsahti pojasta ylös Henrikiin päin, hänen silmänsä suurenivat, kulmakarvat nousivat otsalle ja yhtäkkiä koko naama pyöristyi iloiseen hymyyn.
Mutta pakene jo pois ja pelasta itsesi". "Me tulemme takaisin ja tuomme ruokaa, niin usein kuin vaan tilaisuutta tulee", sanoi Katri; mutta samassa harpputyttö nykäisi hihasta, viitaten häntä ääneti ja liikahtamatta olemaan. Molemmat lymysivät raunioin väliin ja kuulivat nyt kuinka Ramorny ja lääkäri hartaasti puhelivat keskenään.
Hän antoi alas määräyksiänsä kaivon arkun sovittamisesta. He vaihtoivat isännän kanssa vain silmäyksen; ei sanaakaan muuten. Työmiehet nostettiin vuorotellen kaivosta. Lulle katsahti alas asiantuntijan silmin: Aivan oikein, maakerrokset olivat siinä järjestyksessä päällekkäin kuin pitikin. Fanny pudisti häntä hihasta: "Kuules sinä, insinööri! Osaatko sinäkin kaivoja katsoa?
Päivän Sana
Muut Etsivät