United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tätä ajatellessaan tunsi mielensä hieman lauhtuvan ja kyyneleensä väsäytyvän, mutta kun taas kiertyi mieleen ne äsköiset Hannan sanat: portto, hullu, niin ne viilsivät taas niin syvältä, että aukesi uusi kyyneltulva. Mutta ennen kuin viereisessä huoneessa löi kello kolme, hän nukkui ja päivän sarastaessa herätessään tunsi mielensä tyhjentyneeksi.
Hänen herätessään oli aurinko ollut ylhäällä pari hetkeä. Aamu oli kaunis. Lauri nousi, avasi akkunan ja rupesi, niinkuin sanotaan, täysin hengähdyksin nauttimaan raikasta ilmaa. Maisterin asunto oli pihanpuoleisessa rakennuksessa, ja sieltä hän nyt katseli pulskaa päärakennusta, jonka asukkaat vielä näkyivät olevan unen vallassa.
"Pikku äiti, minä tahdon niin mielelläni olla kärsivällinen", hän sanoi usein kun tuskat ja väsymys välistä pakottivat häntä voihkimaan. Ja kun hän herätessään yöllä näki äidin valvomassa, pyysi hän aina niin kauan, että äiti, tehdäkseen hänelle mieliksi, heittäytyi pitkälleen ja oli nukkuvinaan. Mutta tällä ajalla kuihtui hänen ruumiinsa tykkänään taudin vaikutuksesta.
Petronius heräsi vasta puolenpäivän aikaan, hyvin väsyneenä, kuten tavallisesti. Hän oli edellisenä iltana ollut Neron luona kemuissa, ja ne olivat kestäneet myöhään yöhön. Viime aikoina oli hänen terveytensä alkanut horjua. Aamuisin herätessään valitti hän olevansa aivan kankea ja kykenemätön kokoamaan ajatuksiaan.
Kauan ennen, kuin aurinko tuolla kaukana taivaan rannassa leimuten nousi suojaa suomattoman meren sylistä, oli Erik Horn antanut vastaukseksi vaimonsa rukouksiin sitovan lupauksen. Herätessään seuraavana aamuna Horn tunsi tyytymättömyyttä siitä, että oli pettänyt itsensä.
Aamulla herätessään hän huomasi makaavansa vuoteellaan, mutta hän ei ensinkään muistanut miten ja milloin hän oli sinne mennyt. Oli taas kaunis päivä. Tuuli ja sade oli lakannut ja laakson toisessa päässä oleva Silverhorn niminen vuorenhuippu näkyi selvästi sinistä taivasta vasten.
Ilta joutui ja vielä olivat koskematta päivällisen tuoksuvat hedelmät, vielä häilyivät valloillaan, vain löyhästi sidottuina ja koristeitta, kiiltävät kiharat. Valkeni aamu, jo heräsivät kukkaset ja perhot, mutta vielä ei ollut Alheidi nukkunut. Viimein sulkeutuivat kuitenkin hänen silmänsä suloiseen uneen ja hänen herätessään oli aurinko jo korkealla taivaankannella.
Hän istui sängyssään ja tuijotti eteensä, sitten hyppäsi hän ylös ja alkoi etsiä ympäri huonetta jotain. Hoitajatar, joka makasi sohvalla samassa huoneessa, hämmästyi herätessään. Mihin te olette hänet vieneet? Sanokaa! Rouvahan käski hänet viedä Rikbergin kamariin. Mitä? Onko Ensio kotona? Ei. Miksi veitte? Lapsen ruumis... Kuollut, kuollut...
Sitten hän asetti nauraen astian lattialle, meni arkun luo, otti sieltä pienen metallikuvastimen, katsoi katsomistaan rohkeasti siihen, järjesteli sen edessä miten milloinkin kiiltäviä hiuksiaan ja oli juuri panemaisillaan sen pois, kun hänen mieleensä juolahti se orvokkivihko, jonka hän jo herätessään oli huomannut, ja jonka hänen sisarensa varmaankin oli edellisenä päivänä pannut vanoineen vesimaljaan.
Hänen oli vilu, hän tunsi kylmiä väreitä niinkuin herätessään puutarhassa, ajatteli vain sitä, että saisi jälleen nähdä Marian ja pääsisi työhönsä käsiksi. Hän keräsi viimeiset juustonmurut, pani ne salaattilautaselle huuhtoi kurkusta alas vedensekaisen viinin siemauksella: Jaha, nyt siitä on päästy!... Ukko haki avukseen muorin, peräytyen nenäliina kädessään.