United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
ILMARI. Enkö tuntisi, Kun olet täällä käynyt monesti. Emoni kutsuu sinun hurskaaksi Ja pyytää minuakin rukoilemaan Sun puolestas ja hänen käskystänsä Niin olen tehnyt. "Herra Jumala! Oi, varjele sä pispaa Henrikkiä Niin vaaroista kuin muista vahingoista!" Näin sanon aamuilla ja iltasilla. Mut onhan sulla ihmeen kaunis lakki! Ah, annappas se mulle pispa Henrik!
Henrik seurasi niitä, mutta hänen huomionsa kiintyi hyvin kirkkaaseen vihertävään ristintapaiseen kuvioon, joka seisoi paikallaan pimeässä. Hän tuijotti siihen. Silloin sen väri muuttui muuttumistaan, tummeni punaiseksi ja siitä rupesi kellertämään, kirkastui jälleen ja aukeni niin omituiseen, ihanaan, uuteen valoväriin, ettei Henrikillä ollut ikinä ollut semmoisesta väristä aavistusta.
Se oli siis jotain mikä ehkä kuului pohjanmaan ominaisuuksiin. Nyt noustiin jo mäen harjalle, ja silloin aivankuin loihtimalla, aukesi eteen mahtava näky. Uuno nykäsi kyynäspäällään Henrikin hereille. Katso! sanoi hän. Merkillisen kaunista. Mainiota, sanoi nopeasti Henrik, havahtaen, ikäänkuin todistaakseen ettei hän ollutkaan nukkunut. Ei mutta katso sinä!
Tuo tyhmä vihko, sen me poltamme ja aloitamme kohta uutta! huusi Ellen ja pani kohta tuomionsa toimeen. Laitettiin uusi vihko ja aloitettiin uudestaan. Kaksi kuukautta myöhemmin Ellen osasi kirjoittaa ja lukea sujuvasti. Henrik kävi nyt papin luona.
PORVARI. Niin oli myös, kun kuudes Henrik kruunun Yhdeksän-kuisena sai Pariisissa. PORVARI. Kuin? Niinkö? Ei; sen tietköön Jumala! Maa silloin syväst' oli valtataidost' Ylenkin kuuluisa; ja kuninkaalla Tukena silloin oli kunnon sedät. PORVARI. Niin tälläi isän puolelta ja äidin. PORVARI. Josp' isän puolelt' olisivat kaikki Tai isän puolelt' ei niin yhtäkään!
Rakkaus tällä ijällä on kaikissa tapauksissa onnetoin. Tarvitaan yhtä paljon järkeä kuin sydäntä rakastaaksensa eikä samalla siitä kärsiä. Henrik oli tuskauntunut ja tyytymätöin. Ja kuitenkin olisi hän mielellään vielä hetken aikaa tahtonut seisoa Ellen'in edessä.
Illalla vuoteessaan Henrik vielä ajatteli: "Kun nyt vaan en enää tulisi takasin entiseen, nyt kun minä paranen, en tulisi enää mahtavaksi, vaan että olisin aina näin niinkuin sairaana, etten ymmärtäisi muuta kuin sitä valtakuntaa." Päästyään ulkoilmaan kävelyille Henrik parani hyvin pian ja voimiensa mukaan heti ryhtyi kaikellaisiin toimiin.
Suudelma, melkein liian kuuluva, käänsi nyt kaikkien katseet kandidaattiin ja Louiseen, joka siitä uhkarohkeasta teosta loi häneen sangen epäarmollisen ja ankaran katseen. Henrik vakuutti kandidaatin siitä vallan masentuneen.
Ne, jotka eivät runoutta sisältäneet, pisti hän ylenkatseella paikoilleen jälleen. Sitten palasi hän kamariinsa, pani pitkäkseen sängylle ja veti peitteen päällensä. Kynttilä seisoi niin rauhaisasti keltaisella valollansa pienellä yö-pöydällä. Ellen tarttui kirjoihin yksittäin ja luki vähän sieltä täältä. Kaksi niistä oli ihan yhtäläiset ja sisälsivät semmoista, kuin Henrik oli laulanut.
Yht'äkkiä otti hän uudestaan kiven käteensä, nousi varpailleen ja heitti kaikella voimallaan. Pää oli muserrettu. Pari liikahdusta vielä ja jänis oli kuollut. Hän juoksi niin paljon kuin jaksoi; Henrik hänen jälkeensä. No niin! huusi Ellen seisahtuessa, nyt se on ohitse! Hän saattoi Henrikiä vielä kappaleen matkaa, eivätkä puhuneet mitään; ojensi viimein hänelle kätensä ja läksi paluumatkalle.