United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä ei hänen tarvinnut pelätä. Toiselle puolelle oli hänellä näkyala järvenrantaan, jossa hän pian havaitsi Roth'in veneen. Siinä keksi hänen tarkka silmänsä kohta ne henget, jotka häntä huolestuttivat. Hän näki sitte Roth'in ja urhoollisten sotamiesten myös astuvan veneesen ja laskevan ulos.
»Seiso paikallasi», käski Allan, yhä vielä pitäen hänestä kiinni. »Olkoot ilmestysnäkyni kotoisin taivaasta tahi helvetistä, taikka tuosta väli-ilmasta, missä ruumiista irtautuneet henget asuvat olkoot näkyni vaikka, niinkuin saksilaiset sanovat, kiihoituksissa olevan mieleni perättömiä kuvitelmia eivät ne nyt minuun vaikuta; nyt puhun tämän silminnähtävän maailman kieltä.
Tapaa vielä niitäkin, jotka uskovat, että helvettiin joutuneiden kuolleiden henget rauhattomina kulkevat ylhäällä, tai kulkee kuollut hakemassa jotakin vaatekappaletta, t. m. s. joka oli unohdettu panna mukaan hautaan, toiset käyvät valittamassa, että hautansa oli jäänyt siunaamatta j. n. e.
"'Sillä hän seisoi aivan vieressäni ja katseli, kun domina joi. "'Näkikö hän hänen juovan', kysyi äitini äänellä, joka iäti kaikuu korvissani. "'Hän näki hänen juovan', vakuutti Corbulo tyttärineen. "'Pahat henget silloin hänen päänsä perikööt! "'Kosta, Jumala, helvetissä, kostakaa, poikani, maan päällä Camillan puolesta! "'Kirottu olkoon Cethegus! "Ja hän veti viimeisen henkäyksensä."
Aidan seipäihin kuivamaan pistetyt heinävihkot ja pajunkuori- ja leppätullot näyttivät pehmeiltä, satumaisilta, naavakuuset niin tumman salaperäisiltä, koivut hiljaisilta ja metsän ja yön henget näyttivät hiiviksivän puiden tummissa varjoissa kun Petteri nenä pystyssä, suu elottoman näköisessä, koruttomassa hymyssä istua kökötti rattailla, napinlävessä minun antamani kukkanen.
Tiedämme kyllä, vastasivat henget, se on kolmannessa pitäjässä pohjoiseen päin, kolme virstaa kolmen tien haarasta, punaisessa talossa, niinisellä nuoralla haapaiseen 'krupuun' sidottuna. Matti kysyi: niinkö mä sanon sille miehelle?
BERNARDO. Puhua aikoi se, kun lauloi kukko. HORATIO. Mut säpsähti, kuin syntinen, kun kuulee Lain pelottavan haaston. Olen kuullut, Ett' aamun sotatorvi, kukko tuo, Kimeellä, rämäkällä kurkullaan Herättää päivän jumalan; sen ääni Vedestä, maasta, tulest', ilmast' ajaa Kaikk' eksyneet ja harhailevat henget Pois kunkin piiriinsä; ja todeks sen Tää seikka vahvistaa.
Taas haastoi hyvä Mestari: »Et kysy, keit' ovat henget, jotka täällä näet? Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut, nää ettei tehneet syntiä, mut riitä ei hyvättyönsä, koska kaste heiltä, sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu. Ne jotka ennen Ristin aikaa eli, osanneet palvella ei oikein Herraa; ja minä itse olen niistä yksi.
Taivaan tähden elämmekö siis pimeässä pakanuudessa, jolloin ihmiset vielä luulivat että pahat henget pitivät peliänsä heidän kanssaan? Minä tahdon sinulle ilmoittaa, mitkä ovat onnelliset neidot ne ovat omat himosi! Jos olisit oppinut hillitsemään rajua luontoasi, niin Jooseppi ei olisi joutunut surman suuhun. On varsin mukava syyttää pahoja henkiä omista vioistansa.
Tään pienen tähden kaunehena henget on hyvät, jotka niin on toiminehet, heit' että kunnia ja maine seuraa. Ja kun näin harhautuen sinne lentää halumme, luonnollista on, ett' toden rakkauden säteet hitaammasti nousee. Mut juuri palkan ynnä ansiomme vertailu onpi ilostamme osa, kun ovat kummatkin ne yhtä suuret.