Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
»Kyllä tässä tilaa on, jos muuten sovimme», vastasi leski. Nainen suostui maksamaan, mitä leski vaati vuokraa, ja niin oli kaupat tehty. »Tässä on muuttokirjani, tahdotteko nähdä? Minun täytyy mennä viemään sitä pappilaan.» »Hely Antintytär Antinen » luki leski, »ja Mauri Helynpoika Hm, hän on siis isätön lapsi? » »On», vastasi Hely alakuloisena. »Eikö teillä täällä ole keitään tuttavia.»
»Kartanon Miina, tule sinä tänne», sanoi Hely. »Tehköön Kallu kykkäitä vain, emme me miesten kanssa kilpailemaan rupea.» »Kas Helyä, jopa rupeaa voudin virkaa tekemään», viisasteli Kallu, »koska määrää, mihin kunkin pitää menemän». »Niin, tiedänhän, että sinä kyllä pian meidät jälkeesi jättäisit.»
»Kyllä minä tulen», sanoi Heikkilän Matti. »Voi voi, joko te nyt menette?» huudahti Manta. »Kyllä», vastasi Hely, »meillä on pitkä matka, ja onhan nyt jo huviteltukin».
Hely ei puhunut mitään, vaan rupesi tuutimaan lastansa. Mutta kun Loviisa aikoi mennä pois, sanoi hän: »Minä en kykene noita vaatteita pesemään. Ota sinä, Loviisa, kokonaan tuo työ tehtäväksesi, kyllä minä tuon vettä ja katson lapset.» »Sinä nyt olet kummallinen mikä siinä on, ettet näitä pestä tahdo?»
Jaksaako hän enää muuta sitä on vaikea päättää, sillä heikolta sairas äiti näytti, kun hän luoden raukean katseen tyttöseensä, joka kievarista palasi, sanoi: »Joudu, Hely, ottamaan takki yllesi! Iiri pieneni, kiirehdi sinäkin, jotta pääsette penkkiin, ennenkuin ahdinko tulee. Hely, ota sukkanauhani ja sido se vyötäröillesi, että takki paremmin sinua lämmittää.» Lapset tekivät, kuten äiti käski.
Sitte noustiin rattaille. »Hop, hop, hepo!» sanoi Kallu, ja hyvää vauhtia taas ajettiin Onkkaalan kylästä. Ratasten jyrinä vain kuului vielä vähän aikaa, mutta vihdoin sekin taukosi. »Mene sinä, Hely, lukkarille», sanoi Martti, »kertomaan matamille matkastamme. Kyllä hän halusta tahtoo tietää, oliko meidän hauska, ja sano sitte myöskin Iirille, etten minä tänään tule laskentoa oppimaan.
Mitä kaikkea Aksel näki noissa mustissa silmissä, sitä en tiedä, mutta varma on, että hänen täytyi luoda silmänsä maahan päin. Hely otti syliinsä itkevän Maurin ja riensi kotiin, mutta Aksel sanoi lujasti palvelijalle: »Aja!» Vaan kun hevoset läksivät liikkeelle, huudahti Ragnhild: »Aksel, älä anna hänen ajaa, minä tahdon mennä katsomaan tuota lasta, miten hänen laitansa on.»
Tyhmä olin, kun en mennyt vainiopolkua, mutta siellä on niin paljo lokaa, etten viitsinyt. Mitäpä hänelle nyt sanon noh, sama se! En ole millänikään, se ehkä on parasta?» Vasta kun mies tuli lähelle, huomasi Hely hänet ja silmänsä säihkyivät. Hän katsoi suoraan tulijaan, lausuen: »Joko vihdoinkin luutnantti tulee?
Kyllä orvon käskee varsinkin kun hänestä tulee semmoinen kaunis tyttö, kuin Hely on kauneus ei ole köyhälle onneksi.» Vainion mitta oli nyt loppunut, ja maantie kulki karkean kuusimetsän läpi aina lähelle Renkalaa. Matami käveli eteenpäin vähän kiireemmin, kun joutui vilpoiselle metsätielle. Sielläpä näkyi eräs muijakin tiellä kulkevan.
He nousivat ja sitte menivät tunnin ajaksi levolle, koska olivat aikaisin olleet liikkeellä; ja me jätämme everstin perheineen uneksimaan, seurataksemme pienoisia kirkonkävijöitämme, jotka paljoa pikemmin ennättivät kotiin kuin eversti perheineen. Hely pisti heti kotiin tultuansa puita pesään, jotta saivat lämmitellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät