Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Minä teen vuoden kuluessa monta liikematkaa Tukholmaan; silloin voit tulla kanssani, jos niin sopii mutta usko pois, te kadutte, jos hylkäätte tarjoukseni." Bengt nousi kiivaasti ja alkoi kävellä edestakaisin Esterin edessä, joka istui hiljaisena ja kalpeana, tuijottaen alaspainunein katsein ja itsepintaisesti käsiä helmassaan.
Ei mikään maallinen voima voi häiritä sitä paratiisia, jonka itsellesi luot, ja kuitenkin sen ihanuus on katoavainen ja muuttuvainen, niinkun häälyväin pilvien hahmut taivaalla, jotka, kyyneliksi muuttuneina, maahan putoavat. Miksi kantaa ihanin onnesi omaa turmaansa helmassaan?
Mut tytön kädestä kun tavoittaa hän tahtoi maljaa, siitä juodakseen, se oli heille liian vaikeaa: niin kohta kumpikin he vapisivat, ett' turhaan kädet toistaan tapailivat ja viini vuosi hiekkaan hiljalleen. Friedrich Hölderlin Iki-ajat meitä kantoi luontoäiti helmassaan, kaiken elämämme antoi, kuningatar kukkamaan.
Libanonin sedripuut. Tällä mahtavalla, ihanalla vuorella, josta Arabialaiset runolijat sanovat, että se kantaa talvea päänsä päällä, kukoistavaa kevättä hartioillaan ja hedelmällistä syksyä helmassaan samalla, kuin sen juureisen meren rannalla kesä palmujen siimeksessä uinahtelee tällä vuorella kerran humisivat suuret sedrimetsät, ja vieläkin seisoo siellä muutamia aina Salomon aikaisia, noin 3,000 vuotisia sedripuita.
Silloin alkoi rastas laulaa oi äiti, kuinka kauniisti se lauloi! minä pysähdyin ja seisoin liikahtamatta ja kuuntelin vain ... tahdoin tietää, mitä se lauloi, mitä piili noissa valittavissa, riemukkaissa sävelissä... Ja sitten oli minusta, kuin olisi se laulanut juuri siitä, mitä minä etsin, siitä, minkä metsä kätkee helmassaan, tuolla syvällä, jonne emme koskaan löydä ja jonne aina kaihoamme.
En lausuisi tätä mielipidettä näin varmasti vakuutettuna sen oikeudesta, jos se olisi ainoastaan omani, mutta minä olen kuullut niiltä, jotka seisovat tapahtumain alkulähteitä lähempänä kuin minä, omilta valtiomiehiltämme, Rehbinderiltä ennen muita, että ainoa tosi-isänmaallinen menettelytapa, jota voimme noudattaa maamme ja kansamme onneksi, on parempia päiviä odottaessamme pysyä niin rauhassa, niin hiljaisina, niin piilossa kuin mahdollista joskaan ei edistyä niin ripeästi kuin ehkä itse tahtoisimme, niin ainakin olla taantumatta ja tyynessä resignatsionissa odottaa, mitä tuleva päivä on kantava helmassaan.
Siihen aikaan oli meillä vielä monessa suhteessa samallaiset mielipiteet, samallaiset käsitykset ja sympatiiat; nuoruuden haaveilut ja kangastavat unelmat olivat meille yhteisiä, korkealentoisia, vaan tuskinpa sittemmin todellisuudeksi muodostuneita. Kukapa voi nuoruutensa keväässä aavistaa mitä tulevaisuus helmassaan toi?
Mutta voi, heti myrskyn jälkeen vaipui tuuli kokonaan, meri lepäsi rasvatyynenä, purjeet riippuivat velttoina ja turhaan koettivat merimiehet luovia edestakaisin. Kaukana häämöitti jo ranta, mutta kun myrsky oli vienyt heidän veneensä, eivät he päässeet maihin. Kolmantena yönä Isolde näki sellaisen unen, että hän piteli helmassaan suuren metsäsian päätä, joka tahrasi verellä hänen pukunsa.
Harvat voivat vielä aavistaa niiden merkitystä, ei kukaan voinut selvästi käsittää, mitä hämärä tulevaisuus kantoi helmassaan, mutta kaikki tunsivat vaistomaisesti, että jotakin erinomaista oli tekeillä. Vanhat katselivat epäluuloisesti jokaista aikakaudessa huomattavaa ilmanmuutoksen merkkiä; nuoret ilmaisivat mitä rohkeimpia toiveita.
Hänellä oli helmassaan ryyniä, joita hän heitteli kartanolle, jossa pöyhkeilevä kukko seurueineen nokki ne suuhunsa. Nopeasti nousi joen rannalta muuan venheellä vasta sinne tullut nuorukainen ja oli kohta ehtinyt pihalle. Hän tervehti Valpuria ja kysyi, oliko isäntä talossa kotona.
Päivän Sana
Muut Etsivät