Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mitä sinä siitä pitäisit, jos saisit lähteä serkkujesi kanssa maalle? kysyi hänen äitinsä päivää ennen kuin toisten piti lähteä. Helka hätkähti. Oi, miten hauskaa se olisi huudahti hän mutta minä en tahtoisi olla erotettuna isästä ja äidistä joulu-iltana. Hän kietoi käsivartensa äidin kaulan ympäri ja hyväili häntä sydämmellisesti.
Helka vaikeni hieman nolona, sillä hän tiesi kyllä äsken vähän loukkaantuneensa Vihtorin armollisesta kohteliaisuudesta nuorempia tyttöjä kohtaan, joten hän ei oikein puolueettomasti voinut häntä arvostella; mutta että Meeri saattoi häntä ihastella sitä hän ei voinut käsittää. Aika oli rientänyt lentämällä, ja äiti rupesi muistuttamaan, että lasten täytyi päästä höyhensaarille.
Iloinen seura ei häntä enää huvittanut, ja hän oli tyytyväinen, kun vihdoinkin tuli aika lähteä pois, ja hän pääsi toimittamaan hevosia valjaisiin. Koko kotimatkan hän istui synkkänä ja ääneti; mutta kun Helka ja Meeri olivat astuneet alas ajoneuvoista, tarttui Bruuno äkkiä isänsä käteen kuiskaten: Isä, suo anteeksi!
Varmaankin hänestä voisi paljon oppia sanoi Helka miettiväisesti. Pihalta kuului samassa kellojen iloinen kilinä, ja tytöt rupesivat juoksemaan kilpaa joutuakseen aikanaan illalliselle. Naapurimme.
Hän on vanhan Joosepin sokea vaimo, kuten tiedät. Hyvää iltaa, hyvää iltaa! Meeri avasi rohkeasti tuvan oven. Hyvää iltaa, pikku neiti, minä tunsin teidät oitis äänestänne. Sokea tuli empimättä suoraan heitä kohti. Täällä on joku vielä lisää, luulen minä! On, Helka serkkuni Helsingistä. No hyvänen aika, Roosa rouvan tytär!
Josu hirnasi ja Topi häntä matki moneen kertaan. Aleksei istui yhä selin heihin. "Tulkaa tännemmäksi; täällä on kaunis kuva." Helka vei Josun ja Topin toisen taulun eteen. Siinä oli puutarha, lintu oksalla, poika ja tyttö pisteaidan ulkopuolella. Omenapuita ja viinamarja-pensaita kypsin hedelmin oli puutarhassa. "Sano Josu, miksikä poika ja tyttö ovat seisahtuneet tuohon puutarhan lähelle.
Toinen kohtaus. HELKA. AINIKKI tulee suksineen, asettaa ne lieden ääreen ja kuivaa huolellisesti. AINIKKI. Täss' olen takaisin, äiti. Lunta niin sankasti satavi, ilman suksia olisin erämaahan eksynynnä. Suo emo, sinua autan, raskas on raa'anta sinulle, olen nuori, voimakkaampi... Surut suurina tulivat niinkuin pitkät pilvenlongat; kussa kuljet kuopukseni? missä lennät lempilintu?
"Ei; ajetaan vielä." "Tehdään toi ja syödään voi." Metakoimisesta ei olisi hevin heretty, Martta avasi matkalaukun, löysi sieltä Josun ostamat ja heitti ne Helan syliin, tullen itse viereen katsomaan. Päällyspaperiin oli kirjoitettu lyijykynällä kaksijaksoinen, ontuva runo jonka Helka heti luki: I. Mulla on kihlat, neitonen! Annatko suukkosen, kultanen? Istutko rekeen, impynen?
Täti, sehän on ihan linnan näköinen huudahti Helka kiinnittäessään katseensa tuohon valkoiseen kulmakattoiseen komeaan kolmikerroksiseen kivikartanoon. Täällä asuu Lotta täti kuten prinsessa! Rouva Bergendahl hymyili. Katsos, tuolla hän itse seisoo ja viittaa meille tervetuliaisia.
Tässä asui nuoruudessani ukko, jota nimitettiin Viulu-Jaakoksi, koska hän kaikissa kylän tansseissa ja häissä soitti viulua sanoi isä. Menkää sinne joku katsomaan, kuka nyt on muuttanut tuohon huonoon koppiin. Helka ja Gerda ohjasivat heti kulkunsa tupaa kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät