Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ennen oli Helka aina tottunut luottamaan vanhempainsa neuvoihin, nyt hän itse luuli tietävänsä enemmän. Sen verran vanhempain estelemiset saivat kumminkin aikaan, ettei silla kertaa Simolle lähetetty myöntävää eikä kieltävää sanaa.
Niin meni muutamia viikkoja, ett'ei toinen kysynyt toisensa asioita, elää jähötettiin vaan ilman turhitta neuvotteluitta, huolitta ja hopuitta. Ei he sentään missään vihassa eläneet. Kyllä he puhuivat kaikista muista asioista, vaan omista asioistaan eivät he virkkaneet mitään. Eräänä talvi-iltana istui Helka kolpitsalla vokkinsa ääressä.
Näyttämö valkenee. Yhdestoista kohtaus. EDELLISET. HELKA ja LEMMINK
Helka tarttui tätinsä käteen ja suuteli sitä kuiskaten: Kiitoksia, kiitoksia kaikesta! Gerdan syntymäpäivä. Miten nyt viettäisimme Gerdan syntymäpäivää? kysyi Meeri, kun nuoret eräänä päivänä istuivat koivujen suojassa pihalla. Kuulleeko hän mistä me juttelemme? Ei, hän pani juuri akkunan kiinni tuolla ylhäällä. Ommelkaa hänet kiinni vuoteeseensa neuvoi Bruuno.
Hänen tuli niin ihmeellisen hyvä ja juhlallinen olla, että hän rupesi katselemaan ympärilleen mihinkä istuutuisi, tuota soittoa pitempäänkin kuunnellakseen. Mutta hän tunsi samalla niinkuin Helka olisi koskettanut häntä paidanhihaan: »Mitäs sitten pannaan?» »Kas kun unohdin koko kirjeeni Ei panna enää muuta kuin vain näin: Ei nyt muuta tällä kertaa.
Pian he kaikin olivat toimessa; Meeri ripusti jahtitorven olallensa, herra Kontiolle uskottiin maitohinkka ja Helka otti viedäkseen kopan, jossa voileivät olivat.
Aamupäivällä tuli Lotta täti kävellen suuri sateenvarjo kädessä, ja hän oli niin iloinen ja leikillinen, että Helka melkein unhotti päänkipunsa, kun kuunteli hänen hauskoja kertomuksiansa. Lotta täti kokosi aina nuorison ympärilleen; "hänessä oli joku erityinen vetovoima heihin nähden", sanoi asessori.
Ensin puhui hän kumminkin paljon naapurinsa asioista, kuinka paljo niillä on närtteitä ja montako pielestä ja ladollista niillä on heinää ja miten siltä ja siltä jo alkavat heinät vässäytyä. Viimein tuli omiin asioidenkin vuoro. "Kuulehan Simo" ... sanoi Helka ... "ihka meidänki pitäisi ostaa heiniä lisäksi, ei suinkaan niitä piisaa keväähän asti."
"Ei vaivatta valtakuntaan tulla. Minä kaks viis vaivoista, ei mies vaivassa vähene." "Ja silakka ei suolassa pahene..." "Mutta rahat voivat vähetä... Vannomatta sentään paras." Tapani ja Helka tulivat samassa sisään. Ja joulu meni ja Simo meni. Joululla on oma suuri merkityksensä talven vaiheissa. Se on rajapyykkinä pimeän ja valoisan ajanjakson välillä.
Kansaa kulki eteenpäin kaikilla teillä, ja kun nuot tummat joukot tulivat kirkon ovien sisäpuolelle, soi urkujen ihana ääni vanhojen holvien alla kutsuvasti heitä vastaan. Helka ei muistanut milloinkaan nähneensä mitään niin kaunista, kuin aamukirkko maalla jouluna. Noista lukemattomista kynttilöistä nousi savu keveinä hattaroina yli rukoukseen kumartuneen kansan.
Päivän Sana
Muut Etsivät