Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kaikki, mikä rauhoittaa ja lohduttaa meitä täältä menneitten suhteen, riippuu siitä, mitä nuot sanat "minun kanssani" olivat heille, ja mitä ne ovat meille. Missä ja kuinka he elävät, sitä tosin emme tiedä; kenenkä kanssa, sen tiedämme. Mitä enemmän siis, oi meidän Vapahtajamme ja heidän! me tiedämme Sinusta, sitä enemmän tiedämme heistäkin.
Kylmät tuulet, väristyttävät rankkasateet ja pieksevät rakeet saattoivat retkeläisille paljon kärsimyksiä. Paremmin puetut Espanjalaiset kestivät toki jotakuinkin, vaikka moni heistäkin sairastui ja Cortez itse sai tilapäisen kuumeen; mutta varsinkin Totonakialaiset, kuuman ilmavyöhykkeen asukkaat, saivat monta aukkoa riveihinsä. Maa kävi kolkoksi ja hirvittäväksi niinkuin ilmanalakin.
Mutta kun yhtenä päivänä hänkin huomasi "laulun sieveyttä" eräässä sveitsiläisessä laulussa, niin myönsi hän nyt molemmille alakyypärillensä heikon toivon löytyvän että muka heistäkin aikoja myöten voisi jotaan tulla.
Pitikö kaiken painua sinne, mistä oli tullutkin, maahan, yöhön ja pimeyteen? Oliko niin käyvä kerran myös heidän rakkautensa? Oliko sekin haihtuva kerran kuin aamukaste eikä jättävä jälkeensä enempää kuin särkyvä saippuakupla jättää jälkeä sateenkaarestaan? Tulisiko heistäkin kerran turma toisilleen?
He olivat niitä harvoja ystäviä, jotka hän yksinäisessä, hiljaisessa menossaan oli oppinut tuntemaan ja rakastamaan. Heistäkin erosi hän lopulta ja kulki nyt yksinäisenä ja miettiväisenä Blumrodeen vievää tietä. Hän tuumaili mihin toimeen hänen olisi rupeaminen tästä puoleen. Hänen yliopistovuotensa olivat menneet, apurahoja ei enää maksettaisi ja hänen piti taas kotia päin lähteä.
Mutta kapteeni ei ottanut heti uskoaksensa minua. Vasta kun olin kertonut hänelle kaikki seikkailuni sekä muistuttanut hänelle keskusteluistamme laivassa, hän kutsui laivaväkensä saapuville, ja kun useat heistäkin tunsivat minut, niin hän antoi minulle tavarani. Minä möin ne suurella voitolla, ostin jälleen uusia tavaroita ja vein ne laivaan.
Sillä välin kuin ruis kuivaisi, he voisivat Tanelin kanssa käydä lähitienoilla olevissa suomalaismökeissä kuulustelemassa omaisiaan ja jättämässä sanan, että pojat oleskelivat Pekanhuhdassa. Pojat päättivät suostua Taneli-ukon tarjoukseen; siten oli heistäkin tullut talonväkeä. Ruis oli jo puitu, sato oli tullut runsas ja talvea odotettiin tyynen luottavasti, kun lehmäkin oli saatu suojaan.
"Vai niin? olet arvattavasti sen isältäsi kuullut?" sanoi Aslak nauraen, mutta tuossa naurussa oli jotain, mikä pakoitti Livin katsomaan häntä. "Mun isäni ei koskaan puhu ihmisistä pahaa ilman syytä", sanoi hän. "Kyllä mahdollista, mutta koira puree kun luu siltä ryöstetään, ja jos kyläläiset eivät olisi lyöneet mustalaisia, niin heistä ehkä olisi tullut kelvollisia ihmisiä, heistäkin".
Olivat punaposkiset ja kauniit kuin ruusunkukat. Vaikka vastuksen heistäkin pani, kun yhtämittaa kiristivät kakkua, jota usein ei ollut heille käteen antaa. Eikä liioin tahtonut jaksaa vaaterepaletta heille hankkia, vaan olivat, poloiset, paleltua kovalla säällä, etenkin kun heitä ei millään ehdolla saanut pysymään sängyssä peitteiden alla.
Kotiin kävellessä puhkesi ylioppilas kuni itsekseen lausumaan: "miksihän suuri äiti, luonto, synnyttää tuollaisiakin sikiöitä kuin tuo hautaan laskettu? Mitähän hyötyä heistäkin on ihmiskunnan suurelle kulttuurityölle?" "Sanos muuta, rakas Thor", myönsi vänrikki, "eivät he elämässään saa maistaa mitään oikeata iloa, jos kohta eivät hienoihin nautinnoihin kykenisikään.
Päivän Sana
Muut Etsivät