Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Oli tietysti aivan selvää, että lapset ja vanhukset kuolivat siksi, ettei heillä ollut maitoa, ja maitoa ei heillä ollut, koskei ollut maata missä syöttää karjaa ja korjata viljaa ja heinää; oli aivan selvää, että kansan koko kurjuus tai ainakin lähin, pääsyy tähän kurjuuteen oli siinä, että maa, josta kansa sai elatuksensa, ei ollut sen omissa käsissä, vaan niiden ihmisten käsissä, jotka käyttäen hyväksensä tätä oikeuttansa maahan elivät kansan työstä.
Kun ei pelto enää näytä rupeavan kernaasti viljaa kasvamaan, ei hän pane siihen pakkoa, vaan jättää sen kedoksi. Ketona hän niittää siitä heinää niin kauan kuin se heinää antaa. Mutta kun niitty alkaa ottaa metsää, sallii hän sen ottaa ja siirtää viikatteensa toiselle saralle.
Tuo, että hän sanoi heinää tehneensä, oli mielestäni tarpeeton sana, sillä joka kesä hän oli vanhassa kotitalossansa Helmikankaalla kaikissa ulkotöissä, niityllä, pellolla, riihellä ja vieläpä ojiakin pohjaamassa. Mutta että hän oli tehnyt vähän heinää ja aikoi mennä Raahen markkinoille, oli minusta jotenkin umpimähkään. Olikohan aikomuksensa ostaa lehmä? Joutavia, mitä vielä, ajattelin minä.
Siellä hän astuskeli ympäri auringon ja varjojen välillä; hänen hiljan heränneet himonsa synnyttivät tunteita ja ajatuksia, samoinkuin päivärinteinen mäki keväällä kukkia ja vihantaa heinää kasvaa. Hän oli sekä terve että sairas. Tuossa nousi metsä nuorena ja mehevänä; tummat, raskaat kuuset uiskentelivat auringon paistavassa sinessä, tunturein huiput kohosivat puhtaina ja valoisina.
Mehiläiset surisivat kukasta kukkaan, ruista leikattiin, lyhteitä sidottiin ja pantiin kuhilaalle. Toisaalla tehtiin heinää. Kaikki tyynesti ja verkalleen, sillä eivät ole viljelykset täällä pienipeltoisessa vuorikylässä niin laajat, ettei niitä ehtisi hoitaa ilman rasitusta ja ponnistusta.
Sittemmin voi sen jättää kasvamaan heinää, niin että siitä oli toivo saada hyvä niitty, jota Grimstahamilla muuten olikin vähä. Kuivasta metsästä valitsivat he paikan, jossa kasvoi kaunis kuusikko sekä siellä täällä katajia, joka yhteensä on hyvän maan merkki. Se oli paras raivata juurimalla.
Hän kyseli kuitenkin kaikilta, jotka tapasi kotitiellä, eikö he tietäisi hänelle neuvoa mitään jälkeä haettamastansa. Noin peninkulma hänen kotoansa, kertoi eräs mies, joka niitti heinää, mainittuna päivänä nähneensä ison linnun lentävän joksikin lähellä maata, pitäen jotakin valkoista liehuvaa esinettä kynsissään, ja näyttäen sen kanssa tahtovan laskeutua alas.
Minä kysäsin, tarkemmin niitä katselematta, mitä ne olivat, ja mihinkä niitä käytettiin; isäntä vastasi: "rakas herra, niistä tulee leipää." Sanoja ei ollut monta; mutta ääni, joka niissä ilmautui: etkö sinä tunne näitä? ja: sinä et tunne tämmöisiä! oli sydäntä vihlova. Toisen kerran tulin minä sattumuksesta eräälle niitylle, jossa heinää tehtiin.
Ja niin valmistui heidän omettansa, heidän peltonsa muuttui hienoksi mullaksi, ja yhä avarammaksi laajeni korvessa uusi niittu. Makasi heidän edessään uhkea Luhtaniittu, monikantoisena, mättäällisenä, mutta heinää tuottavana. Tuli tuosta kylvön-aika; silloin myivät veljekset lohon metsästänsä taas ja ostivat sen hinnalla rukiita.
Varustauduttiin kokoamaan sitä kaukaisen järven rantamilta, jossa kasvoi runsaasti heinää. Sinne lähti koko perhe ja karja. Oli oltu muutamia päiviä heinänteossa. Miehet olivat kerran aamulla lautalla nostamassa järveen laskemiaan koukkuja, kun näkivät nousevan savua siltä ilmansuunnalta, missä heidän kotinsa oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät