Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Se oli ylen vaikea, sillä raskas sade oli edellisinä päivinä lioittanut maan, ettei jalka ensinkään tahtonut pysyä sillä. Kuitenkin onnistui Rosenqvist'in, jota vanha Heikkilä opasti, muutaman tunnin perästä joutua lähelle Noidanojaa.
"Vai niin, tuo ihminen on kuollut?" "Niin ihmiset ovat kuolleet." "Ketkä?" "Sekä mies että nainen, senhän tiedämme?" "Vai niin, mutta minä tarkoitan sitä ihmistä, joka..." "Joka kuoli ensin se oli mies." "Ei, ihmistä, hm..." "Joka kuoli viimeiseksi, se oli nainen." "Hyvä. Olen kuullut kerrottavan, että kapteeni Heikkilä otti hänen holhotakseen." "Vai semmoistako olette kuulleet?"
"No kuultele sitten, tämmöinen se on: Heikkilä maksoi eilen velkansa meidän ukolle tuhannen markkaa kauniita seteleitä, rahat ovat piirongin laatikossa, avain peilin salakomerossa minä olen kunnon renki ja tiedän tarkkaan talon asiat. Nyt minä ajattelen, että tuo tuhannen markkaa saisi yhtähyvin olla meillä, kuin tuolla häijyn-ilkisellä, rikkaalla Mattilan äijälläkin."
"Vai niin no niin mutta eihän herra huoli kertoa, että me saarella kävimme, siitä seuraisi vaan ikävyyksiä." "En suinkaan; mutta miten on tuon asian laita?" "Kas sitä minä en tiedä, mutta jossakin merkillisessä yhteydessä kapteeni Heikkilä on tuon saarinaisen kanssa.
"Kyllä minä huolin, mitäs minä turhia kyselisin," sanoi Heikkilä, "mutta sen tahdon ilmoittaa, että meillä tarvitsee tehdä työtä saantonsa mukaan, enkä minä nyt ensinnä voi sinulle suurta palkkaa maksaa. Vaan jos näytät mies olevasi, niin sitten lisään tästä saat nyt hiukan pestin," jatkoi hän, antain Jussille markan rahan.
Mutta nainen ponnisteli epätoivon vimmalla, ja hetkisen päästä he näkivät hänen jälleen miehen hartioilla ja iskevän äskeistäkin hurjemmin. »Siitä pitää tulla selvä! Nyt on talosta kysymys sanoi isä silloin. Niin, nyt se on kuuletko nyt on talosta kysymys! Sitä ei rommilla eikä ruoskalla rakennettu eikä revitäkkään! Heikkilä on minun ja minä sen pidän ymmärrätkö?» Mies väänteli ja ponnisteli.
"Jaa jaa," mumisi Heikkilä, "taitaa kyllä niinkin olla, mutta ainahan tuon ikäinen poika sentään voi jotain toimittaa." Heikko ja huono raasu, ajatteli hän sitte katseltuaan poikaa, ei totta tuommoiselle kannata kallista palkkaa maksaa. "Kuules Jussi! etkös sinä tulisi meille rengiksi?" Jussi ei tiennyt mitä tähän oikein pitäisi sanoa hänkö rengiksi? sehän oli aivan tavatonta.
"Astukaa sisälle no, älkää kursailko! Kuule muoriseni! Tiedätkö, tämä herra tulee yliopistosta ja tuo terveisiä Malmilta; sepä oli oivallista no, ja Malm voi hyvin?" "Niinpä todellakin, hän on onnellisin ihminen, minkä tunnen." Tähän nauroi Heikkilä, nyökytti päätään vaimollensa ja sanoi: "kyllä kuulee, ett'ei herra tunne meitä."
"Niin voudiksi," ehätti Kalle sanomaan, "etkö nyt, tuhmikko kuule mitä Heikkilä sanoo? oivallinen se voudiksi onkin tuo meidän Jussi, sen minä takaan." Heikkilä naurahti hiukan, ja Jussi loi Kalleen kiukkuisen katseen vaan samalla itsekseen mumisi: "kyllä minä tulisin jos huolitaan."
"Tulen niin". Katteinille, joka juuri oli matkalla Pelkjärvelle päin, kertoi Heikkilä saman, jonka hän oli metsässäkin puhunut. Tämän kertomuksen johdosta antoi Malm kersantti Rosenqvist'ille käskyn muutamalla miehellä mennä ottamaan valtaansa venäläinen vartio Noidanojalla. "Mutta liikkukaa siellä varovasti", sanoi katteini lopuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät