United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nuoruuden aikasi olet menettänyt saamatta äyriäkään ja hän on pitänyt sinua aivan, kuin orjaa; mutta kylläpä minä sinun sijassasi tietäisin, mitä tekisin, hehehe! ja se olisi hänelle parahiksi, hehehe!" "Mitä te sitten tekisitte?" kysäsi Jeriko ja hänen alahuulensa kohosi pilkallisesti. "Minä tekisin vain, niinkuin toimen mies ainakin, hehehe!

Ilkeiden ihmisten levittämiä vaan, että saisivat köyhää miestä enemmän taksoittaa, ho hoo! FIINA. Niin, sanoin vaan kuinka kaupungilla puhuvat. Mutta ei vahtimestarin ainakaan tarvitse juosta vippaamassa ja vigileeraamassa niinkuin se meidän herra, jota sen vuoksi sanotaankin Vigilanderiksi. HENTUNEN. Hehehe, ei ole pahasti keksitty, ei olekaan. Vilander Vigilander! Hehehe!

"Hullu paljo työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin, hehehe!" nauroi vieras. Jeriko ei vielä ollut selvillä Mustan-Heikin käynnin tarkoituksesta, vaan päätti hänen antaa puhua suunsa puhtaaksi ja olla vieraan tuumiin myöntyvinään. Sentähden sanoikin hän: "olisipa se hauskaa elämää, kuin ei tarvitsisi työtä tehdä, mutta eiköhän silloin hampaat joutuisi naulaan?"

Puhuja ei ollut ehtinyt lausettansa lopettaa, ennenkuin Jeriko jo oli irtautunut hänen syleilyksestään ja niinkuin raivotarten vainooma, samosi pois tuolta kauhistavalta paikalta. Käheä nauru seurasi häntä ja tuo musta haamu mutisi myllypirttiin mennessään: "niin pitkällä, niin pitkällä, hehehe!

"No, no ei olla niin kiivaita, ei olla niin kiivaita," keskeytti Musta-Heikki, "on nähty mies valmiina koskeen hyppäämään, on pelastettu miehen henki, voisi olla ilkeää, jos ihmiset saisivat sen tietää; voisi loppua tuttavuus Sormulassa, hehehe ja voitaisiin panna kammitsa isän jalkoihin, hehehe!" Jeriko ei jaksanut enää hillitä itseänsä, vaan voimakkain käsin heitälti hän vieraansa ovesta ulos.

Tulisina hiilinä hehkuivat Mustan-Heikin silmät, kun hän hangesta ylös päästyään pudisti nyrkkiänsä ovea kohti ja kähisi: "tätä muistat sinä vielä, muistat lempo soi!" Sitten lähti hän astumaan, tyyntyen tyyntymistään matkalla ja mutisi: "ei hän uskalla virkkaa siitä kellekään ja jos virkkaa, niin onhan minullakin kieli, mutta toistaiseksi olemme kumpikin vaiti, hehehe!"

VIIVI. Minua? Kuka minua ? KEKKONEN. Hehehe, antakaa anteeksi, neiti Viivi että Kanttori! Teidän pitää paikalla mennä! Kuulkaa, ihan paikalla! KEKKONEN. Heh? VIIVI. Elkää kysykö mitään! Kyllä minä sen sitten jälestäpäin Menkää nyt vaan, menkää nyt ? KEKKONEN. Mutta ? VIIVI. Herran nimessä menkää, sanon minä! Muuten olen hukassa! Jos vähääkään pidätte minusta, niin Vait! Joku tulee!

Minä en ollenkaan ole tyytyväinen, en ollenkaan. Mutta missä on juomavettä? Jahah. Ja vielä nauhojakin! »Kiitollisilta oppilailta». Ooh, ooh! Ja kumminkin sanotaan valituskirjeissä että oppilaat häntä vihaa. Sepä merkillistä! Olisiko hän itse? Hehehe! Neiti Forslund. Ai ai, herra professori! Juonas Siinä on koko etuhuone täynnä ihmisiä. Neiti Kortman Mitä? Emman käsiala eikö hän! Nuo raukat!

Sinun isäsi on toimen mies, iso perhe elätettävänä ja päivästä päivään vaan mennään; äitisi on kanssa toimen ihminen, erittäin toimellinen ja Risto kanssa, sillä keinoin minä tekisin, hehehe!" sanoi Musta-Heikki. "Niinkö pitäisitte viinakauppaa ja toisinaan joisitte itsennekin aivan toimettomaksi," tiedusti Jeriko inholla.

"Eikö mitä, hehehe!" sanoi vieras luullen nyt löytäneensä Jerikon aran paikan ja hymyillen jatkoi hän: "elää siitä niin moni työttä, esimerkiksi sinun isäsi ja vaikka ken, kun vain elää osaa. Eikäpä nuo taida Ristonkaan työt liiaksi haittailla, hehehe, vaan kuitenkin hänellä aina on heliseviä taskussaan enempi, kuin monella muulla, hehehe!"