Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Sieltä palatessaan oli Mauno tavallista tiheämmin ja tavallista pitempään ajatuksiinsa vaipuneena ja tavallista useammin kuultiin tuo "jos, jos"; erään kerran kuultiin hänen lisäävän: "jos ei hän olisi ollut minua rosvoamassa." "Kuka?" kysyi hänen vaimonsa äkkiä. "Ei kukaan", sanoi Mauno havahtuen, nousi ylös ja pisti piippuunsa.
Niskansa oli vähän koukussa ja käyntinsä epävakainen. "Voi sinua, kovan onnen kantamaa", sanoi Hovilainen, "meneppäs nyt kotiin kuulemaan miten siellä Taavin naimisista keskustellaan, ja päätetään jättää sinut aivan tyhjäksi mieheksi, vaikka olet isännän poika yhtä hyvin kuin Taavikin. "Kuka päättää?" kysyi Jooseppi, aivan kuin unesta havahtuen.
Ehkä siitä syystä niin rakastan ja ymmärrän koulupoikiani lisäsi hän hetken vaitiolon jälkeen. Lapsen ja nuorukaisen mielessä on niin paljo, jolle usein ei anneta mitään arvoa, ja kuitenkin on se niitä murusia, jotka koottuina voivat antaa ravintoa ja elinvoimaa. Eilert Olsen vaipui syviin ajatuksiin. Sitte hän yhtäkkiä kuin havahtuen katsoi Toiniin ja kysyi: Vieläkö tahdotte kuulla?
Vasta polun polvikkahan päässä, raunioiden kautta raivaellun, tiestä syrjäss' istui nuorukainen verenvuodannosta uupuneena. Kasvot kalvakat taas punehtuivat, vienosti kuin illan valkopilvet, silmä sammuvainen loisti jälleen, kun hän havahtuen ukon huomas. "Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo, nuorna kaatuen kun saapi kuolla voittajana, maataan varjellessa.
Hänen katseensa irtautui Olavista ja harhaili kaukana, ikäänkuin hän olisi istunut iltahämyssä yksinään ja haaveillut. »Kuule, Olavi!» sanoi hän hetkisen päästä, silmissä omituinen loiste. »Eikös kirjoissa kerrota että toivioretkeltä palataan toivovalla mielellä kotiin?... Kotiin!» Hän säpsähti kuin unesta havahtuen. »Jospa minä menisinkin kotiin...? Mitäs sinä siitä sanot, Olavi?
Riikka ja kymmenniekka eivät tietäneetkään, milloin laulu ja melu huoneessa lienee lakannut, mutta kuin unesta havahtuen huomasi Riikka äkkiä puhekumppaninsa hengityksen kuumentavan hänen poskeansa. Kymmenniekka istui nyt hänen vieressään ja hänen käsivartensa ympäröi Riikan vyötärystä sikäli, että tyttö puoleksi nojasi häneen. Riikka säpsähti ja yht'äkkiä siirtihe edemmäksi.
"No soudapas nyt, ett'ei aivan aamu tule, ennenkuin kotona ollaan", sanoi Martti tytöllensä, joka ikäänkuin unesta havahtuen tarttui airoihin. Pian kuluikin loppumatka ja venhe jysähti kauppamiehen laituriin. Martti itse otti lammasvasun ja Mari sai taluttaa koiraa. "Mies, onko sinulla kaloja kaupan?" huusi kauppamiehen rouva avonaisesta akkunasta.
Havahtuen karistelivat kukat kastepisaroita hiuksistaan. Hiljainen tuulenhenki humisi huomentervehdystään puitten latvoissa, ja aamukasteessa kimalteleva nurmikko ihasteli omia, auringon kirkastamia hohtohelmiään. Nukkuva luonto nousi unestaan. Toini kulki edestakaisin, edestakaisin käytäviä pitkin. Ei tyyntyä syömeni malta, se viel' yhä myrskyää. Sen hän tunsi.
Ja morsiuskamarin täytti itku ja valitus, nyyhkytykset ja huokaukset ja onnettomuuden tunto niin syvä, että olisi luullut seinien puhkeavan niiden jännityksestä. Kyllikin itku paisui toisinaan korvia vihlovaksi valitukseksi ja Olavi väänteli ja vieriskeli tuskissaan kuin avuton lapsi. Hän säpsähti kuin unesta havahtuen tuntiessaan kierineensä tietämättään aivan Kyllikin viereen.
Kapteeni ei sanonut toviin aikaan mitään, seisoi vaan ovenraossa, pitäen toisella kädellänsä kiinni ovenlaidasta ja toisella pieluksesta; näytti siltä kuin hän olisi taistellut jotakin sisällistä taistelua. "Oletko sinä setä Aaltonen?" kysyi pikku Helmi yht'äkkiä "Olen, lapsi", sanoi kapteeni, ikäänkuin havahtuen.
Päivän Sana
Muut Etsivät