Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ei se ole mitään sen suhteen, mitä minä sain kärsiä, silloin kuin minä olin kadettina. Kulkea kahdeksan kolmatta penikulmaa pieni, hento kappa yllä ... se oli toista kuin kulkea paksu takki yllä, johon äiti itse on kutonut saran ... se ei ole mitään harsoa, lapseni. Mutta, hm ... äiti.
Ja kun sinulta pyydän tänä vakavana hetkenä: nosta harsoa, joka verhoaa synkän surusi, niin pyydän vain senvuoksi, että voisin sinua auttaa. Ja senvuoksi, että ystävän silmä näkee usein paremmin kuin oma." "Auttaako? Minuako auttaa? Voitko herättää kuolleet takaisin eloon? "Tuskani on yhtä peräytymätön kuin menneisyys.
Kleopatra ei purjehtinut Niilin virtaa komeampana, kuin nuoret tyttäremme astuvat uuteen kotiinsa. Heidän vaatesäiliönsä ovat täynnään harsoa, silkkiä, pitsiä, rintaröyhelöitä; talo kaikkine pikkutavaroineen on täydellinen museo, mutta kaiken tämän hienon, heikon ja hennon keskessä on hän itse ehkä kaikkein heikoin. Mutta perästäpäin kuuluu.
Ja kuitenkin maailmanjärjestys on sen tarpeessa. Oletko puhellut Ritan kanssa näistä asioista? Ja kaikesta muustakin. Mitä sinulla on siinä, Asta? Vähän mustaa harsoa. Oh, mitä sillä? Rita pyysi minun laittamaan sinulle. Laitanko? No niin, kernaasti minun puolestani. Missä Rita? Hän on kävelemässä puutarhassa, luulen minä. Borghejm on hänen kanssaan. Vai niin. Onko Borghejm täällä tänäänkin? On.
Ol' pakkanen ja paukkui jää Ja kiilsi tähdet julki, Ja yöllä vanhus harmaapää Jo kuoloon silmäns' sulki, Ja kellot sanoi: pim pam pa, Ja Aik' ol' itse pappina, Yövahti myötä kulki. Ja suku juhlasaatossa Vei hautaan vainaajansa, Ja joulupukki harsoa Se kantoi sarvessansa, Ja tähtipojat huokasi, Ja almanakka nyyhkytti, Löi kello tornissansa.
Minä en voi tavata häntä!» Hän kirjoitti kirjelipun ja soitti Miinaa tulemaan. Mutta kun Miina seisoi hänen edessään, hän repi kirjeen ja sanoi Miinalle: »Menkää ostamaan mustaa harsoa, suruharsoa, hyvin tiheää, tiheintä mitä on.» Miinan mentyä Esteri heittäytyi maata hervottomana ja kyyneleet juoksivat ominvaltoinsa.
Aitasta tulee tyttö, solakka ja reipas, ja juoksee rantaan; toisesta toinen, nuori, notkea, ja juoksee rantaan hameet siniset, puserot punaiset, huivit valkoista harsoa, olkapäille valuen. Uusi ilma ja ihmiset uudet. Pyörähtävät, huudahtavat, hypähtävät nauraen sillalta purteen, kaatuvat kirkaisten toistensa syliin. Huulet hymyssä seisovat ovillaan vanhat, joilla ei äsken ollut ystävällistä sanaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät