Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Majuri tulee Harmaalaan. Maisteria haetaan uudestaan, vaan yhtä turhaan. Se on nyt varmaa, että tuo maisteri on surmannut itsensä, vaikkei ole hänen ruumistaan vielä löydetty. Maria ei sano sanaakaan. Aamusta iltaan, illasta aamuun hän vuoteessaan istuu ja tirkistelee eteensä. Lääkäri, joka täällä on käynyt, sanoo, että ellei kohta muutosta tapahdu, on hän kuoleman oma. Ymmärtänetkö majurin surua?
Kun hän muutamien päivien perästä, turhaan haettuansa Johannesta, tuli takasin Harmaalaan ja näki Marian samallaisena kuin lähtiessään, särki se hänen sydäntänsä. Ja nyt, kun lääkäri sanoi hänelle, mitä hän aavisti, ei hänellä ollut muuta mielessä kuin Marian onni. Hän oli alkanut kirjeen ystävilleen Porissa, saadaksensa heiltä kuulla oliko Johannesta siellä näkynyt.
Tohtori kielsi häntä puhumasta, vaan katsoen leppyisesti tytärtään, sanoi majuri: «Kohta olet sinä yksin. Jos minä vielä saisin Klausta tavata! Onko ketään, jonka voisi Harmaalaan lähettää «. Petetyn kosto. Vaan majurin sairasvuoteen viereen emme nyt saa jäädä, emmekä myöskään mennä vastaan niitä, jotka kiireesti Turkua lähestyvät.
Hän vaipui maahan, hän pyörtyi; hän olisi pudonnut hautaan, ellei Johannes olisi tarttunut häneen. «Tyttö rakastaa!« sanoi Johannes itsekseen. Veneitä oli paljon kirkkorannalla, useampia jo järvelläkin. Johannes lähestyi rantaa. Harmaalan pieni vene, millä pehtoori aamulla oli tullut, kulki Harmaalaan päin. Sitä souti yksinäinen. Tämä soutaja oli Johannes.
Kirkkoherran viehättävät koetteet saada paroonia jäämään, kunnes oli ukkonen ohitse mennyt, olivat turhia. «Minä tulen nytkin myöhään minä onneton!« huusi hän. «Hän on hullu!« mumisi apulainen. «Ennen puolta yötä ei hän Harmaalaan ennätä, ja silloin on hän vesiliekona märkä«. Parooni Klaus ei puhunut mitään. Näkyi hyvin, että rauha oli hänen sydämestään kadonnut. Ukkos-ilma.
Ken olisi sanonut kahdeksan vuotta tätä ennen, kun Anna silloin kävi lakaisemassa tallikamaria, ken olisi osannut sanoa Annalle: Kahdeksan vuoden kuluttua olet sinä Marialle rakas sisar, majurille rakas lapsi? Ja niin on kumminkin nyt. Suruisena oli Anna muuttanut majurin taloon majurin lähdettyä Harmaalaan. Kahdeksan vuotta on kulunut, mutta hän ei ole vielä muuttanut takaisin sieltä.
Tullut ei ollut kukaan muu kuin ensimäinen sanomantuoja Harmaalasta. «Ettekö majuria tavannut tiellä?« kysyi Anna vavisten. «En«. «Onko maisteri Johannes Harmaalassa?« kysyi hän sitten hiljaisella äänellä. «Eilen hän saarnasi, ehtoopäivällä tuli hän Harmaalaan yksin, sittemmin lähti hän sieltä, ennenkuin herrasväki oli palannut Louhensaarelta«. «Puhuiko hän mitään silloin?«
Johannes siveli käsin kasvojansa. «Sakari, sinäkö se olet? Jos sinulla on ruokaa, niin anna; minun on nälkä«. «Harmaalan parooni on sinua ankarasti hakenut; missä, Jumalan nimeen, olet ollut? Harmaalassa saat parempaa ruokaa, kuin meillä on; meillä on kiire«. «Harmaalassa!« kertoi Johannes. «Harmaalaan en ikinä enää mene!« Miehet silmäilivät toisiaan. «Hän ei ole selvinnyt vielä«, sanoi Mikko.
Majuri oli silloin sanonut olevansa valmis lähtemään Harmaalaan; hän pyysi Annan muuttamaan taloonsa. Anna lupasi uudestaan, mutta kun hän oli yksin, astui entinen kukoistus hänen silmiinsä; ne olivat usein kyynelistä punaiset. Juhannuspäivän aatto-iltana kaunisti Anna Johanneksen entisen kamarin kukilla. Tuota tehdessään ei Anna itkenyt. Hän oli päinvastoin tänä iltana iloisempi.
Vielä olen kaukana siitä; mutta minä toivon kerran omistavani tuon viisauden, voittavani tuon voiton. « «Johannes!« huokasi Maria. «Nyt en minä sinua ymmärrä; mutta ehkä tulee aika, jolloin minulle selvenee, mikä nyt on pimeydessä. Silloin, vasta silloin on Mariasi oikein sinun. « Totuuden hetki. Syys-yö levenihe ja pimeys laskeusi alas, kun Johannes ja Maria tulivat takaisin Harmaalaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät