Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Kaikkialla näkyy liikettä ja vilkasta kauppaa aina myöhään iltaan saakka, jolloin paikka taasen tulee tyhjäksi ja autioksi, pimeyden ja varjon kodoksi, missä haukka ja kotka, iibis, harmaa papukaija ja apina rauhassa voivat lentää, kirkua ja ulvoa.
»Lähemmä, Jumala, sua!» Nyt ei tuoll' ole ero, liet rikas, köyhä, tuhma tai maailman-nero, »Lähemmä, Jumala, sua!» On joka usko nyt vapaa. Yksi on varma: huomen meitä ei tapaa. »Lähemmä, Jumala, sua!» Vaivumme vitkaan ja varmaan, yllämme tähdet, vierellä jäävuori harmaa. »Lähemmä, Jumala, sua!» Tyynet on taivahan pielet, tyyni on meri, tyynemmät meillä on mielet.
Vuonat iloansa lauhaa piti kesken kesän rauhaa. Virkkoi vaimo haukotellen, venytellen unissansa: »Damon, kuule! Karjahdellen härkäs mylvii vimmoissansa.» Vanhus sääskiä vain hääsi, alkoi taasen askarrella. Selkään valahtamaan pääsi harmaa tukka vanhuksella: »Kaadettuina sudet makaa, mies ei aja miestä takaa, viha, kosto, sota sammui. Ikäväänsä härjät ammui. Täys on rauha maailmalla!
Joka kerta, kuin sumu hiukankin haihtui, olivat kaikki saaret täynnä ihmisiä, jotka katsoivat ulos merelle: lyijynharmaa meri, pilvinen, harmaa taivas, kivenharmaat, lumettomat rannat!... Yksinäisiä vesilintuja lensi tyrskyjä kohden ja sitten taas suoraan takaisin, ikäänkuin olisivat aikoneet halkaista merisumun, joka ylt'ympäri peitti taivaanrannan, tähystelläkseen silliä.
Lyhyt oli päätös, jalka kohta Väsyvä olj, käsi herpoava, Lakaseva maata harmaa tukka. Yksin vanhus seisoi, taivahasen Loi hän silmäns, niinkun silloin luodaan, Pimeys ja yö kun maata kattaa.
Tämä tie vie harmaasen huoneesen ja päättyy pienelle, suljetulle puu-ovelle, joka on niin karkeata tekoa ja niin huonosti saranoillaan, että muudan kaunis harmaa kissa, päätänsä alas painaen ja ryömien maata pitkin, saattaa tunkeutua oven ja kynnyksen välistä, joka on vaan muutamaa sormea korkeammalla maata.
Vaunut pysähtyivät nyt Defert-Rochereau-kadulla, ennenkuin tultiin ulommaisille bulevardeille. Siinä oli suuri, harmaa talo, ikävän virallisen näköinen, ja eräästä sivuovesta meni Couteauska sinne sisään lapsi käsivarrella. Mathieu seurasi häntä.
Jumala sinut korpeen tappakoon! Tuo velho Mirjamista muistuttaisi Taas Saalu tuoss' on. SAALU. Tässä vartioin. Mun harmaa pääni heitä suojelkoon. Mik' on tuo melu, julma karjuna? He vyöryvät kuin myrsky vimmatusti Ja vainon henkeä vaan puskuvat, Kuin Siinain kurkku ruhkaa puhkuaa. Näenkö? tuolla! Koston jumala! On Pinhos siellä! Herra varjele Mun huonettani, suojaa lapsiani. Seis, Pinhos!
Seisottiin vähän aikaa siinä ja katseltiin veden hulmuavaa liikettä. Pieniä poikia leikitteli myllyn takana, mutta niitä he eivät nähneet. Pojat huhuilivat, Woldemar luuli sitä käen kukunnaksi ja kysyi: »käki harmaa, sanos varmaan, kuinka monta vuotta naimatonna käyn?» Ja käki vastasi kolme. Sitten Woldemar kehoitti Hannaakin kysymään; hän nauroi ja kävi hämilleen, mutta totteli kuitenkin.
Minä kun ensikerran kävelin pääkaupungin kaduilla, pysäytti minut suuri ihmisjoukko, joka kukkotaistelua tarkasteli. Kaksi miestä, joista toisen kainalossa oli keltainen, toisen harmaa kukko, seisoivat vastatusten, ja koettivat kaikilla keinoilla vimmastuttaa eläimiä, joiden jaloissa oli terävät teräspiikit.
Päivän Sana
Muut Etsivät