Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Matin tila kävi yhä surkeammaksi. Itkien ja hampaat kylmästä kalisten päätti hän viimein panna kaiken rohkeutensa liikkeelle; hän koputti lähellä olevan apteekin ovea, kun huomasi sen akkunoista valoa häämöttävän. Eräs proviisori avasi oven, näki säälien pojan surkean tilan ja käski hänen ajamaan kuormansa kartanolle. Sitte johti hän hänet yöksi lämpimään huoneeseen.
Mutta lapsi, jonka hampaat vilusta helisivät ja joka tuntee tulen rinnassansa ankarammin polttavan, muuttuu sangen uskaliaaksi. Hän tarttuu äitinsä kaulaan, kysyy sitten hiljaa: "Sano, äiti, miksi meillä oikeastaan on nälkä?" Neljä päivää Jean Gourdonin elämästä. Kevät.
Taakka näyttää tuntuvan: Suonet jäntyy kantajan, Selkä etsii nojaamaa, Käsi turvonnut ja kankee, Hampaat tiukkaan yhteen lankee Takkuparran taa. Pöhöjalat, paisuneet, Synkeään Kasvot vääntyy, hiessään Hivukset. Näetkö katseen! Kah, kun on Väsynyt ja tylsä, raukee, Vastanamme siitä aukee Orjan raivo tehoton!
"Kun sinä tanssit! tuon pienen mustan kirvesmiehentyttären kanssa..." "Hän on erittäin kauniskasvuinen... Ja sitten on hänellä niin kauniit hampaat, että voi tulla hulluksi niitä lukiessaan, kun hän nauraa... Hän on aalto..." ... "Sininen aalto!" säesti toinen hartaasti. ... "Oliko hänellä siniset vai harmaat silmät? ... harmaat vai siniset?"
"Muuta itsesi tänne likemmäksi ja pure hampaat yhteen, niin ettet saa kieltäsi niiden väliin, kun tästä nyt lähdetään. Kas niin, nyt me menemme!" "Herra jesta", huudahti Witt, "kuinka hiljaa se menee, sitä en minä koskaan olisi uskonut". "Niin se menee vaan käymä jalkaa", sanoi Kalle. "Nyt se menee tasasta lötkötystä", lausui Witt.
Sillä minä tiedän omasta kokemuksestani, mitä merkitsee mennä naimisiin konttoorikirjurina. Velkaantuminen silmiä myöten, tai hampaat naulaan vaan, siinä se juttu. TALONPOIKA. Suokaa anteeksi onko tämä postikonttori? POSTINHOITAJA. Kyllä. Mitä sinä tahdot? TALONPOIKA. Olisi kirje jätettävä sisään. POSTINHOITAJA. No, annas tänne!
Kruununsihteeri tulikin samassa puotiin. Hän oli surullinen ja kuin puhui niin hampaat kalisivat ja ääni kähisi. "Te saatte tuolla lailla kuoleman yskän. Kasvonne ovat siniset." "Minä yskälle sen seitsemän, mutta..." ääni muuttui surkeaksi ja lause keskeytyi. "Onko vieläkin pahempia...?" "On; komisarius on kuollut!" "Ja te olette nyt viraton." "Niin olen."
Olimme hänet jättäneet, kun kaksi lovessa yhdessä näin jäätynyttä, niin että toisen pää ol' hattu toisen. Ja niinkuin puree leipää nälkähinen, ylempi hampaat toiseen iski, siihen, miss' yhtyy takaraivo selkärankaan. Ja niinkuin Tydeus, mi raivoissansa myös Menalippon ohimoita raatoi, pään kuorta tää ja sisällystä puri.
Ja «hän puree tuo suloinen enkeli! hän on saanut hampaan! Hän oikein puree! Oh, hän on taivaallinen!» Kun sitten tulee toinen lapsi, niin se ei enää ole lainkaan yhtä ihmeellinen; sen parkumiset ja hampaat eivät puoleksikaan yhtä merkilliset. Kun kolmas parkuja esiintyy niin on ihme tykkänään kadonnut; tädit rupeavat pudistamaan päätään sanoen: «ei ole perillisten puutetta siinä talossa! No, no!
Siksi oli Juhokin kuullessaan kulkusenäänen kiertävän kilparadalla mökkinsä edustalla. Esteri värisi että hampaat kalisivat. »Minulla on kylmä», sanoi hän. »Vie minut mökillesi lämmittelemään. Menen kotia, kun päivä valkenee.»
Päivän Sana
Muut Etsivät