United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jukke tekeytyi taas surkeaksi, paineli käsillään päätään, asetteli vanhoja tautinsa arpia ja kertoili: »Siitä on herra vallensmannilta jäänyt pois. Siitä on jäänyt pois. Minä en silloin kyennyt selittämään, olin kipeä. Siitä on jäänyt pois. Se mojoo tätä niskasuonta ja pitkin selkäruotoa. Tämä pää se on ihan mäsänä, rotisee kuin pärekori. Se on jäänyt pois. Tämmöisiä arpiakin tässä.»
Silloinko, kun metsä on maahan hakattu ja suot kuivuneet ja ojat kaikkiin notkoihin kaivetut? Kaiheksi sammal silloin kasvaa sen kalvoon, ja se rypistyy kokoon ja muuttuu surkeaksi suohaudaksi. Silloin on metsä sokea.
VIERTOLA. Puolellanne! Onko teillä valta, te kirotut, teurastaa juhtiani omalla maallani? JUHANI. Onko teillä valta päästää valloillensa härkiä, joista on miehelle hengen surma? VIERTOLA. Omalla maallani he kävivät ja aidatussa ha'assa. JUHANI. Sitten lasketaan vaa'alle tämä. Tuo kappale raja-aidasta, jonka härjät surkeaksi piinaksemme murtivat alas, kuuluu koreasti Viertolan osaksi.
Viimeiseltä rupesin yksinäisyydessäni miettimään, että olin kauheasti rakastunut pikku Em'lyyn ja että olin temmattu pois hänen luotansa tänne, jossa ei kukaan näyttänyt kaipaavan minua eikä huolivan minusta puoleksikaan niin paljon, kuin hän. Tämä teki tilani niin peräti surkeaksi, että käärin itseni yhteen peittoni kulmaan ja itkin itseni nukuksiin.
Hanna! sanoi äiti tee minulle mieleksi ja hae kylästä joku tyttö, joka valvoo vuoteeni vieressä; minä näen ja tunnen että päiväni ehtoolle raukee, vaan vielä kestää voimani kentiesi viikot; minun käy surkeaksi nähdä sinun vaalenevan. Hanna tee minulle mieleksi.
Kruununsihteeri tulikin samassa puotiin. Hän oli surullinen ja kuin puhui niin hampaat kalisivat ja ääni kähisi. "Te saatte tuolla lailla kuoleman yskän. Kasvonne ovat siniset." "Minä yskälle sen seitsemän, mutta..." ääni muuttui surkeaksi ja lause keskeytyi. "Onko vieläkin pahempia...?" "On; komisarius on kuollut!" "Ja te olette nyt viraton." "Niin olen."
Vaan pienten pitojen jälkeen, jotka pidettiin torstaina Buchholz'ille, henkikirjurin apulaiselle, tuli hänen tilansa oikein surkeaksi... Hän kuleskeli onnettoman näköisenä ja huomasi kaikkialla vaan tappiota, laiminlyömistä ja vääriä laskuja. Ei ollut muuta neuvoa kuin lähettää hakemaan lukkari
Niiden kauneutena oli erinomainen hienous ja pehmeys. Voimaa ei niissä näkynyt vähääkään. Kenties siinä voiman puutteessa olikin alkusyy niihin hairauksiin kenties siihen rikokseen joka tämän miehen elämän oli saattanut niin surkeaksi. Kenties rikokseen?
No siis, paremmat ainekset alkoivat siirtymään pois, muutamat aina Minusinskiin itä-Siperiassa ja huonompia virtasi paikalle, niin että tila kuusikymmen-luvulla kuvataan eräässä kertomuksessa Venäjän Evankelis-luteerilaisten seurakuntain apukassan toiminnasta hyvin surkeaksi. Lausutaan muun muassa: Huolimatta poismuuttamisista oli väkiluku Rishkovassa vuonna 1859 kasvanut 1,700:aan.
Kyllä taidat lorista, epäili Viija. Kuka se niin osaava olisi ollut? Vähänkö niitä on, kun ne oikein miestuumasta rupeavat toista sortamaan. En minä vielä usko sitä, sanoi Viija ja meni arkulleen, josta toi kirjenipun ja heitti sen Petun eteen. Tuossa on nuokin! Nyt täytyi Petun heittäytyä hyvin surkeaksi ja hän oikein rukoustamalla taivutti Viijaa uskomaan, että se on tuo kirje valhetekoa.