United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mustilaisia, posetiivin vinguttajia, kellonvaihtajia, limonaadin myyjiä on myös niin kosolta, että ei tahdo päästä liikkumaankaan. Viinan ja hokmannin haju on selvän ihmisen ihan tikehdyttää.
Tähtienloistosta, kuunvalosta ja lempeistä tuulista huolimatta puuttuu kuitenkin tältä kesäkuun yöltä kaikki runollisuus. Ei mitään satakieliä, ei mitään siriseviä heinäsirkkoja, ainoastaan levottomien hevosten kavioiden töminää ja hirnumista, keskustelevien sotilasten ääniä ja yövahtien astuntaa. Ruusujen ja jasminien tuoksun sijaan on täällä nahkan ja hihnojen haju.
Päivä niin harvoin pääsi paistamaan tähän paikkaan, että siinä tuntui haudantapainen kalman haju; ja siellä puhalsi niin kylmä viima, että se jääti minut jääkylmäksi, ikäänkuin olisin jo lähtenyt todellisesta maailmasta. Ennenkuin mies liikahti, olin minä jo niin likellä häntä, että olisin voinut häneen käsin koskea.
Pari kertaa viikossa tarjotaan illalliseksi eriskummallista sotkua, joka kaikesta päättäen on aito venäläistä kansallisruokaa. Se on valmistettu kaljasta, hapankaalista ja perunanlohkoista. Sitä tarjotaan kylmänä ja sekaan on sipullettu runsaasti raakaa sipulia. Keitoksen haju on sietämätön ja nenääni pidellen kiidätän astian suorinta tietä W.C:hen.
Rivakkaasti ja hyvällä mielellä kulki matkue laaksokäytävien ja vuorenharjujen yli, kahlasi läpi vesien ja kuivuneiden joen-uomain, meni läpi viljeltyjen ketojen ja kylien, joissa väkevä haju osoitti että niissä oli karjaa, ja ohi hyväntahtoisten maan-asukasten, kunnes äkkiä, heidän kiivetessään ylöspäin loivaan kohoavaa rinnettä, hurraa-huutoja kuului etujoukosta; nyt tiesivät myöskin ne, jotka olivat jälkijoukossa, että etummainen osasto oli saanut tuon suuren järven näkyviinsä!
Onpa kuin tervan, suolakalan ja merihauraan haju nenässäni vieläkin tuntuisi, ja tämä lapsuuteni vuosien kangastus saattaa mieleni niin haikeaksi. Jo 12-vuoden vanhana seurasin isääni, vaikka aseetonna, ampumaan lintuja kaavikkaalta.
Naipi rikkaan kauppamiehen lesken huhu kertoo, että vähän päästä Antti on kahdensadan tuhannen mies. No, se ei ole hullummasti mutta onni miestä seuraa, sanoi Aspela, puhallellen savua suustansa. Oikein haisee jo nenässäni vaakuna-tupakan haju, jota arvatenkin Antti lopun ikäänsä tulee nauttimaan piipun sauhustuksena.
"Jahkama koetan, tuleehan laistansa, kyllähän sen ehkä syödyksi saa", vastasi Elsa. "Koeta nyt sitten!" Päivällisaika tuli ja Elsan keittämää luusoppaa sisään kannettiin; sopan haju ruokasalista jo löysi tiensä maisterin kamariin. "Jo haisee se herkullinen liemi", sanoi maisteri, pisti kynänsä läkkitolppoon ja alkoi astua ruokasaliin. Rouvakin ilmestyi pöydän luo samaan aikaan.
CORIOLANUS. On talo soma, ruuan haju hyvä; Vaan min' en näytä kutsuvierahalta. 1 PALVELIJA. Mitä tahdotte? Mistä olette? Täällä ei ole teille sijaa. Menkää, tuossa on ovi! CORIOLANUS. Coriolanona en ansaitse Parempaa tervehdystä. 2 PALVELIJA. Mistä olette? Missä portinvartijan on silmät, kun päästää sisään tuollaisia veijareita? Menkää tiehenne, olkaa niin hyvä! CORIOLANUS. Pois!
Miltä mahtaneekaan sitten tuntua paholaisen pätsissä, jossa tuhat kertaa tuhannen vuoden kuluessa ei saa muuta haistaa kuin pi'en ja tulikiven hajua!... Viimeiseltä kävi leivän haju hänestä niin inhoittavaksi, ett'ei hän enää luullut saattavansa koskaan panna leivän palastakaan suuhunsa, ja varmaan, arveli hän, on tuo siunauskin, jonka ovikirjoitus lausuu, otettu pois hänen leiviltänsä.