Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Tarjoilijain joukossa oli Maria innokkaimpia. Hän oli riisunut sotilaspukunsa ja oli nyt entisellään. Silmät tuikkivat tähtinä, vieläpä saattoi huulilla näkyä haihtuva hymyily noille harmaantuneille ja jäykille vanhuksille isän nuoruuden ajoilta. Kaksi heistä, Kolmhalko ja Hohti, seisoivat siinä odottamassa osaansa ja heidän rinnallaan oli Tapani.
Se hyvyys, jolla te hoiditte meikäläisiä sairaita ja kuolevia Valkjärvellä, on aina oleva poikkeuksena, ehkäpä ilman vertaista, kun ajattelee, että olitte yhtä laupias vihollisille kuin omille maanmiehillenne. Haihtuva puna leimahti Marian kalpeille kasvoille, ja kyyneleet olivat taas puhkeamaisillaan, mutta hän pidätti ne ja vastasi tyynesti: Elämäni surut ovat muuttaneet minua.
"Jos te annatte minulle anteeksi, niin on muistonne tuleva vielä kalliimmaksi ikuisen, kiitollisen tunteen kautta teitä kohtaan, mikä et koskaan ole sydämestäni haihtuva. Tätä muistelmaa olen minä uskollisesti säilyttävä, sydämeni ei tule siitä eroamaan, siksi on se liian luja. Vielä eilen kääntyi se niin nopeasti sen puoleen takaisin, jolle se entuudestaan kuului."
Niin usein kun nämä sanat pyörivätkin kielellämme, on useimmilla meistä kuitenkin niistä hämärä, tarumainen, tahi ainakin puoleksi tarumainen käsitys, joka on kuin haihtuva vertaus, kuin vähäpätöinen kaiku. Ja yhtäkaikki maksaa kylläkin vaivan kerta kaikkiaan tulla selville siitä, etteivät ne ole vertausta, ei tarua eikä tarumaista, vaan ijankaikkinen, korkein tosiasia!
Liitän sen tähän, koska se on omansa kuvaamaan hänen elämänkäsitystään. Sillä kuinka voisi ihminen, joka lausuu tämän runon väreilevällä, hehkuvalla äänellä ja haltioissaan, kuinka voisi sellainen ihminen olla pelkkä kuoleva tomu, harhaileva voima, haihtuva muoto? On riemun suurin runsaus mun synnyinoikeutein en kohtaloain kiittää voi ma koskaan kylliksein.
Hän puhui voimakkaasti, loistavasti, terävästi, ja ainoastaan yhtä puuttui, että tämä puhe olisi ollut täydellinen mestariteos siitä puuttui ainoastaan kristillisen rakkauden lämmintä henkeä. Kuulijat olivat ihastuneita; lyhyt, haihtuva, nuoren ylioppilaan pilkanteon aiheuttama vaikutus oli kerralla hälvennyt. Paul itsekin alkoi melkein hävetä, mutta siihen hän oli liian ylpeä.
Pane leipään puoleks petäjäistä, Veihän naapurimme touon halla. Maamme kirja 1878-1905. Z. Topelius. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa! Heräjä, taivaan rantehilla Jo aamun koitto leimuaa! Ikävä yös on haihtuva Ja valon riemu voittava. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa!
Kenelm oli kuvannut Haltiatarta niin ihmeen viehättäväksi ja niin täydellisesti vakuuttanut Sir Peteriä siitä että hänen mieltymyksensä tähän Haltiattareen ei ollut mikään haihtuva nuoruuden mielikuvitus, vaan rakkaus, joka on juurtunut syvästi sydämeen, että tämä, vaikka syvään huoaten, luopui ajatuksesta saada Cecilia miniäksensä; ja hän lohdutti itseänsä vihdoin sillä että Lily oli jaloa sukua, ja että nimi Mordaunt todella oli vanhan ja kuuluisan suvun nimi, ja sanoi hymyillen: "Se olisi voinut olla pahempi, poikani.
Pitikö kaiken painua sinne, mistä oli tullutkin, maahan, yöhön ja pimeyteen? Oliko niin käyvä kerran myös heidän rakkautensa? Oliko sekin haihtuva kerran kuin aamukaste eikä jättävä jälkeensä enempää kuin särkyvä saippuakupla jättää jälkeä sateenkaarestaan? Tulisiko heistäkin kerran turma toisilleen?
Kiharatukkainen tyttö istuu majassa itkemässä. Ei hänelle kelpaa olut eikä ruoka, sillä sydämmensä on raskas, kurja hylky pitaalitautinen ihminen lähestyy häntä. Tyttö on hyvä eikä lyö raukkaa. Hän antaa sille kuihtuneen lehden. Swatsit ovat vahvoja. Valkoisten miesten pyssyt käsissään he nielaisevat Tsululaiset. Tyttö tietää että eräät sydämmet häntä murhehtivat, mutta näiden suru on haihtuva.
Päivän Sana
Muut Etsivät