Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Englantia kuulkaa; Mun kauttani sen majesteetti haastaa: Aseissa on hän, niinkuin tulee olla, Tät' älytöntä, hölmää käyntiänne, Tät' ase-ilvettä ja hurjaa pilaa, Tät' uhkaa parratonta, poikasotaa Kuningas nauraa vain, ja hän on valmis Tään vaivaissodan ja nuo kerijoukot Pois maansa alueelta pieksemään.
Kraatari uhkasi haastaa Jurria käräjihin näistä soimauksista; mutta niin vähään palkkaan ei hän sanonut tahtovansa ruveta kouluttamaan.
Kun haamu kuuli tämän, kiljasi se uudestaan ja kalisti kahleitansa niin hirveästi yön hiljaisuudessa, että kaupungin vartiamiesten olisi täydellä syyllä sopinut haastaa häntä oikeuteen rauhan häiritsemisestä.
YORK. Noin älkää tuskailko ja ponnistelko: Neuvoille hänen korvansa on kuuro. GAUNT. Sanovat, että kuolevaisen kieli Se valtaa kuulon niinkuin syvä soitto. Kun puhe niukkaa on, se korvaan ottaa: Ken haastaa vaivalla, se haastaa totta. Enemmän kuullaan kieltä, kohta mykkää. Kuin lörppää, jossa tyhjä ilo sykkää.
Ma tulen, neuvon, sanat lohdutuksen, tuon hälle, hänpä, hetken kuultuaan, nouseepi vuotehella ryntäillensä: 'Prelaatti pois' hän huutaa rengillensä, 'ja laita ettei täällä liehakoi. Näin käykö haastaa kuolemaisillansa? Vaan itse vastatkoon hän onnestansa, ma tein mink' ihminen ja pappi voi."
Lausui näin hymysuin, mut tarkoitust' oli tuossa. Tuo mitä merkinnee? Koin haastaa, mutta en voinut; kielellein sanat juuttuivat sekä kyynele silmään tunki, kun näin, miten niinkuin muut tuo mahtava herra leikkiä laski ja ei, kuten ennen, hylkinyt halpaa.
HERTTUA. Nyt, poika, laulu tuo, jonk' eilen lauloit! Cesario, se on vanhaa, korutonta; Kutojat, kehrunaiset taivasalla Ja pitsin ompelijat nuoret immet Hyräävät sitä; suoraa totuutt' on se, Se viattoman lemmen kieltä haastaa Kuin entisaika. NARRI. Joko laulan, herra? HERTTUA. Jo, laula, laula. Tule pois, tuoni, tule, Lepo mulle haudassa suo! Kule pois, henki, kule! Mun on tappanut immyt tuo.
Ja heidän liekissään nyt huoatahan vuoks hevon viekkahan, mi aukas portin, jost' ulos astui jalo Rooman siemen. Siin' ilkityö, min vuoksi vielä suree Akilleusta kuollut Deidamia, ja ryöstö Pallaan kuvan rangaistahan.» Ma virkoin: »Mestari, jos haastaa voivat tulesta he, sua tuhannesti pyydän, rukoilen, pyydän vielä uudellensa,
Taivaankansi katto on, sen seinä ilmanpieli, myrsky siinä messuaa ja saarnaa satakieli. Kirkonkupuun kirjaeltu kaikk' on tähdet taivaan, kiertämähän, kaartamahan kuolevaisen vaivaan, Alttariksi asetettu vain on pilven parras, siitä puhuu ukkonen ja haastaa liekki harras. Suopi Herran ehtoollista salamoiva Henki, vihkii häihin, hautahan ja valaa kastehenki.
Ja mitä se kehenkään kuuluu, missä minä virun, vaikka viruisin sikopahnassa? Hän olisi purskahtanut itkuun, jos ei olisi noussut ja mennyt. Mitä se minusta kaikkia kysyy? Ja mitä hän minulle semmoisia haastaa? Ja mitä hän kaikkea halventaa? Minkä Juha sille mahtaa, että on semmoinen kuin on? Ja mitä se kehenkään kuuluu, kenelle minä menin? Miksei Juha tule jo kalasta?
Päivän Sana
Muut Etsivät