Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Sillä sointu ei ole mitään semmoista, kuin se, mihin sinä sen vertaat, vaan ensiksi syntyy lyyry ja kielet ja sävelet, jotka kaikki vielä ovat soinnuttomat, ja viimeksi kaikista syntyy sointu ja häviää ensiksi. Mitenkäs nyt sointuu tämä puhe yhteen toisen kanssa?" "Eipä niin mitenkään", sanoi Simmias.
Hän oli tosin, kuten monet muutkin ihmiset, ajatellut, että kun Rooman kaupunki häviää, niin Rooman valtakunnan piirikin katoaa maailmasta, mutta nyt hän oli ypö-yksin Vinitiuksen kanssa ja muisti varsin hyvin nuoren tribunin hirveiden rangaistusten uhalla käskeneen häntä jättämään kristityt varsinkin Linuksen ja Lygian rauhaan. "Herra," huudahti hän, "mikset usko, että minä heitä rakastan?
Minun ajatukseni on, näet, se, ett'ei ainoastaan suuruus itse koskaan voi samalla olla suuri ja pieni, vaan ett'ei myöskään meissä ilmaantuva suuruus koskaan itseensä ota pienuutta eikä taivu sortumaan sen alle, vaan että kahdesta toinen aina on tapahtuva, että nimittäin toinen, kun sen vastakohta, pienuus, lähestyy, joko pakenee ja peräytyy, taikka, tämän lähetessä, häviää.
Hän laulaa mielessään vielä silloinkin, kun viimeinen päivänsäde häviää hänen sammuvaan silmäänsä: Ei ole niin suurta surua, Ett'ei ilo voita, Eikä niin pitkää pimeää yötä, Ett'ei päivä koita, Veijo, veijo, ollaan toivossa, Veijo, veijo, vielä haudan reunalla.» »Sepä oli hyvä laulu!» sanoi Miihkali ja ikäänkuin virkistyneenä taputti veljeään olkapäälle.
Niitä miesystäviämme, jotka haluavat nauttia itsevaltiuden onnea, neuvoisimme jättämään koettelematta avioliiton kauniin nuken kanssa, sillä älykkään ja lahjakkaan naisen myöntymättömyys häviää mittömiin ahdasmielisen ja pintapuolisen naisen itsepäisyyteen verraten.
»Elämä», päätti hän, »mitäs se muuta on kuin niinkuin tuo tie. Kiemurtelee, tupertelee, ja tuolla jo häviää näkyvistä. Ja ihminen on kuin nuo lumenrakeet, joita tuuli tuossa lennättelee. Nyt tuonne hetken päästä tänne aina niinkuin tuuli heittelee.» Hän lähti jälleen eteenpäin. »Menisinköhän papin puheille?» ajatteli hän hetken päästä. »Jos se osaisi sanoa mitä tässä olisi tehtävä.»
Nuoriherra rupesi nyt, myötäymmärrystä tavottaen, juttelemaan kuinka hänkin oikeastaan vihaa kaikkia niittokoneita, sillä sen kautta häviää vanha runollinen heinänteko.
Ei aurinko eikä sirkat minua enää huvita, sillä näinhän minä taas niin kylmän selvästi, ettei minulla voi olla mitään odotettavaa. Taas hän joutuu kauaksi minusta, saran toiseen päähän. Kohta jo iltakellokin soi, kohta on heinänteko lopussa, kohta päättyvät nämä ihanat päivät, ja arvaamattomiksi ajoiksi hän silloin minun silmistäni jälleen häviää.
Vihittekö heidät taistoon vastaan pahaa, syntiä? Niin on viinan puoltajilta miekka pois: he häviää.
"Ja minä," sanoi Voltaire, ja kävi istumaan erääseen nojatuoliin, "minä iloitsen Klairon'in muistosta; sillä jospa hän haavoittaakin sydäntäni, niin virkistää hän kuitenkin sieluni voimia; ja siinä, missä rakastelija häviää, voittaapi runoilija." "No niin!" huusi prinssi maltitonna. "Kertokaa nyt siis meille teidän muistelmanne!" "Minun muistelmani," sanoi Klairon miettien.
Päivän Sana
Muut Etsivät