Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Palata takaisin vanhempien luo hävetti häntä; hän juoksenteli koko päivän läpi metsiä ja peltoja ja löi nyrkillään kasvoihinsa, ikäänkuin olisi tahtonut antaa niille korvapuusteja siitä, että olivat liian kauniit, ja kun hän iltasella taas oli kaupungissa, ei hän itsekään tiennyt kuinka sinne oli tullut ja mitä tietä oli kulkenut. Hän kiersi torinkulman ohitse Ritari nimisen kadun kohdalla.
Ja taas häntä hävetti tuo tieto että hän todellakin kerran oli ollut rakastunut Vilma Aarnioon ja että Eksköld arvattavasti tiesi siitä. Huh! minkälainen raukka hän oli, vaikka oli olevinaan aika mies! Ja mikä kirottu sentimentaalisuus hänet oli houkutellut nyt ottamaan ylioppilaslakinkin päähänsä?
Schrandenilaiset, joita liikutti näin ylevä jalomielisyys, katselivat kiukkuaan hilliten haarikkoihinsa. Heitä hieman hävetti himoaan tyydyttäen vierailla tässä onnettomuuden talossa, mutta olisivat pitäneet rikoksena, jolleivät olisi vanhuksen anteliasta liikutusta käyttäneet hyväkseen.
Hetken mietittyään kysäsi Liisa: »Uskotteko te, Viioska, että minusta voi tulla oikea ihminen?» Viion leskeä hävetti vastata mitään ja tuskalliselle tuntui äänettömyytensä hänestä itsestään. »En minä halua sen enempää kuin että minusta tulisi tavallisen hyvä merimiehen akka!» Viion leski kietoi kätensä Liisan kaulaan. Kyynelsilmin jäi hän sitten istumaan Liisan mentyä sisään.
Nuoko minun parhaimmat, pyhimmät tunteeni pelkkää naivisuutta, jolle kehittyneet ihmiset pilkallisesti nauroivat? Käänsin silmäni pois. Minua sekä harmitti että hävetti. Vaistomaisesti olisin tahtonut häntä vastustaa, mutta se kait oli vaan loukattua itserakkautta.
Silloin hävetti Boleslavia, että hänen oli täytynyt näyttää tämä nainen ystävilleen, ja hän aikoi heti antaa tytölle lähtöpassit, jottei hän enää joutuisi heidän näkyvilleen. »Mitä täällä teet?» tiuskaisi hän. Tyttö hätkähti. »En mitään, herra», vastasi hän kääntäen katuvana silmänsä maahan. »Miksi nauroit?» »Minäkö, herra?» sammalsi hän. »Olen vain iloinen.» »Miksi?» »Koska olen jälleen täällä.»
Tämän raamattunsa vei hän nyt Jukelle, tarjosi sen jo tervehtiessään Juken käteen ja sanoi: »Toin tämän sinulle, kun tiesin että sinulla ei tätä ole.» Jukkea hävetti, oli oikein vaikea olla eikä käsittänyt, mitä tämä on, otti kuitenkin verkalleen raamatun käteensä ja murahti: »Mitäpä hänestä sinä! Milläpä minä tämän maksanen.» »Enhän minä sitä ole sinun maksettavaksesi tuonut.
Vielä hän näki nousevat ja laskevat jäykistyneet jalat, jotka musiikin tahtiin yhtaikaa kopsahtelivat maahan. Hävetti kauheasti tuo aikamiesten mieletön yhtaikaisuus astelemisessa ja heidän typerä riviksi-muuttumisensa.
Hyvänen aika ja sitten puhelivat rippikoulusta! Kysyivät heiltä, ovatko he jo koulussa, aikoivat tulla keväällä; lyseolaisten ei tarvitse käydä kuin viime viikolla. Elsaa hävetti sanoa, että hän ei ole, ja Mari sanoi iloissaan, että hän on.
Liisa tyrkkäsi Mikkoa niin, että tämä hoipertui äitinsä syliin, ja uhkasi siihenkin häntä, kädet nyrkissä. Lapin emäntä siunaili päätään heiluttaen. Liisan äiti etsi piiskat. Ja Liisa näki jo äidin muodosta sekä muutenkin tiesi, että piiskasauna nyt oli varma. Hän oli aivan masentunut, hävetti niin, että kuumiksi posket karahtivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät