United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän tiesi syyllisyytensä, jota ei voinut mitenkään auttaa, jos mieli vähänkään päästä omilleen, kun maito yhä harmeni, liha sitkistyi, kahvi kävi heikommaksi ja jälkiruuaksi tarjottiin vuorokauden vanhoja leivoksia, joita sai kaksi viidellä pennillä, silloin hän arkiutui, oli hätäinen pöydässä, ei uskaltanut katsoa silmiin eikä aina tulla itsekään saapuville.
Penkillä vielä istuessaan hän oli jo ehtinyt päättää mennä kostoksi kapakkaan ja juoda itsensä juovuksiin, ja vaikka Ingridin hätäinen huudahdus ja entiset muistot nöyrtymisen välttämättömyydestä kehoittivat muuttamaan tätä päätöstä, ei hän enää malttanut hillitä jalkojaan, jotka jo nopeasti ja ylpeästi astelivat kapakkaan päin.
Minä olen tehnyt, mitä olen osannut, ja yhtä hyvin on sillä lailla käynyt. Tästä puoleen en välitä mitään. Olkoon oma tahto. Muuta minä en siihen osaa. Niillä puheilla hän erosi ja meni heinään. Vieraille jäi isännätön talo. Heillä oli nyt mielestään jonkinmoista lupaa ja alkoivat rehellisesti ilmoitella Anna Liisalle asiataan, mutta sepä ei ollut niinkään hätäinen.
Vielä kerran silitti kylmä, voimaton kasi hyväillen päätäni ja sitte lykkäsi mummo lempeästi, mutta niin kiireesti kuin ainakin hätäinen, joka ahneesti tahtoo temmata jokaisen sekunnin, minut pois luotansa ja katseli ikkunaa kankeasti, vaan niin kummallisen tunnokkaasti, kuin olisi sielu tahtonut lentää siitä ijankaikkisuuteen.
AKSEL. Niin vähän, että Valpurin, jos sallit, Ma morsiona vielä tänään veisin Luo alttarin. HAKON. Hei, Aksel, hätäinen Sa oletkin. AKSEL. Ei hätäinen se sulho, Jok' uskollisna viisi pitkää vuotta Odotti morsiantaan. HAKON. Morsiantaan? Ja onko toden varma, että Valpur Sua lempii? AKSEL. Katso, nimiemme ympär' On seppele; sen sitonut on Valpur.
Hän oli hiessä kiivaasta ratsastuksesta ja harmaana tomusta, astunta kiireinen ja ääni melkein hätäinen, kun hän hätimmiten tervehdittyään sanoi: »No, Mikko, heitä pois kynä ja paperit ja lähde meidän kanssamme tosi toimiin. Me ehdimme vasta Kangasalle, kun väki jo alkoi hidastella eikä sanonut lähtevänsä Lybeckerin komennettavaksi, jota tosiaankaan ei tarvitse ihmetellä.
»Mitä nyt, Poole, mikä tuo sinut tänne?» huudahti hän sekä lisäsi, katsottuaan tarkemmin häneen: »Mitä on tapahtunut? Onko tohtori sairas? » »Mr Utterson», sanoi uskollinen palvelija, »asiat eivät ole nyt ensinkään hyvin». »Istu, ja tuossa on sinulle lasi viiniä», kehotti juristi. »No niin, tyynny nyt älä ole niin hätäinen! Sano nyt minulle suoraan mitä haluat.»
"Hätäinen!" kertoi rouva hymyillen, "ja kuudessa vuodessa tulette nyt ensikerta minua katsomaan". "Olen ollut matkoilla, niinkuin tiedätte, rykmenttini tuli vasta tunti sitte kaupunkiin". "Luuletteko, etten ole teitä kaivannut? Mutta nyt olette taas tässä luonani ja tästälähin puhumme ainoastaan teistä, muistakaa sitä! eikä mistään muusta.
Lope Sanchezin vaimo oli yhtä hätäinen kuin mieskin, mutta hänellä oli sitä vastoi hengellistä lohdutusta.
Ensin hiljainen, sitte juhlallinen hätäinen soitettiin molempia kelloja molempia yht'aikaa. Pappi ei lopettanut saarnaansa, vaan hyppäsi alas saarnastuolista. Hänen mieleensä muistuivat kertomukset entisiltä ajoilta, kun hätäkelloja soitettiin. Julmat kirgiisit ja kalmukit ja hänellä oli kotona nuori kaunis vaimo. »Kirkko palaa!» huudettiin. »Ei, vaan joku talo kylässä.» »Engelsmannit täällä!»