Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Teitä odottaa loistawa ja kunniarikas tulewaisuus', jatkoi hän. Minä tunsin, että weri nousi päähäni ja kaswoihini. Minua oli imarreltu, oli kutkutettu itserakkauttani, mutta se soi kumminkin niin suloiselta korwissani. Waikka niin oli asiat, häpesin kuitenkin hieman niin julkista ja korkea kiitosta ja toiwoa. Minä silmäsin ympärilleni.
Enin kaikista minua kumminkin harmitti, etten silloinkaan voinut sanoa hänelle mitään miellyttävää, iloista, kohteliasta. Tuossa hän lakkaamatta leperteli vieressäni, kertoi juttuja ja kysyi mielipidettäni milloin mistäkin, ja minun täytyi olla ääneti kuin patsaan. Sillä jos jotain rupesin sanomaan, tuli se niin huonosti, että itsekin häpesin. Se oli sietämätöntä.
Sitten astui esille Käkelän Mäkelän Anni, kaino, mustakulmainen ja punaposkinen tyttö. Juuri hänen tähtensä minä jo silloin kaikista enin taitamattomuuttani häpesin. Hän onkin nyt vaimoni enkä minä häntä sen vuoksi tarvitse kiittää, mutta toista oli kuulla hänen lauluansa kuin minun.
Kevytmielisesti ihastunut outoon naiseen, jota hän vaan muutaman kerran on nähnyt? Antti, vakavaluontoinen, rehellinen Antti? Mahdotonta, tuiki mahdotonta! Mutta sinä olit järjetön ja sietäisit juuri Häpesin itseäni, päätin heittää koko jutun mielestäni ja ryhtyä johonkin tositoimeen. Tempauduin pystyyn ja läksin ulos vilpoiseen ilmaan.
Miten lapsekas olento olenkaan kuin juoksen omia silmiäni pakoon! Ensiksi häpesin itseäni, toiseksi molempia parhaita ystäviäni, jotka olivat nähneet tämän urhotyön. Hyvä Miekeni ei tosiaan siitä huolinut, hän oli tyhmempi ystäväni.
En voinut tietää mitä tämä merkitsi, mutta häpesin sitä, että ystäväni tietämättä olin ollut näkemässä niin tuttavallista kohtausta. Juoksin senvuoksi alas kummulta ja tapasin hänet sen juurella. Hänen kasvonsa olivat punaiset ja otsa rypyssä, ikäänkuin olisi hän hyvin epätietoinen. "Kas, Watson! Mistä te tulette?" sanoi hän. "Eihän liene mahdollista, että sittenkin olette juossut jälkeeni?"
Kun minä muistin miltä sinusta tuntuisi sellaista kuullessasi, silloin minä näin sinut ilmielävänä edessäni. Sinä katsoit minuun nuhdellen, katsoit etkä mitään puhunut, ja silloin minä häpesin että minä olin niin eksymäisilläni, että olisin voinut sinulle surua tuottaa. Ja sinä nyökäytit minulle päätäsi, ja annoit anteeksi ja olit jälleen hyvä.
Minä tunsin punastuvani hiuksiin saakka ja vaikka ainoastaan herra Claudius sen näki, häpesin kuitenkin. "Oi Jumala Ilse!" enempää en voinut sanoa. "Olkaa huoletta, Ilse rouva ei teitä toru sitä emme salli!" lohdutti hän ystävällisesti, mutta yhtä huolenpitäväisellä äänellä, kuin olisi hän puhutellut pikku Gretcheniä.
Minä usein häpesin itseäni joutohetkinäni nähdessäni hänen uutterat kätensä niin nopeassa puuhassa milloin ulkona, milloin sisässä, milloin neulalla, milloin sukkavartaissa; hämäräaikakin käytettiin työhön. Kunakin aamupuolena luki hän sanomalehden perin pohjin alusta loppuun vakavin katsein silmälasit nenällä. Se oli velvollisuustoimi; täytyihän seurata aikaansa ja tapauksia maailmassa.
Maailma piti minua saamattomana ja oli jo kauan sitten lakannut odottamasta mitään suuria mullistuksia minulta. Ehkä siinä arvostelussa olikin jotain perää. Mutta oikeastaan oli pääsyy se, että minä häpesin ollenkaan aikoneenikaan hävittää kenenkään torppia. Häpesin kun ymmärsin, että jokaiselle ne olivat sama koti kuin hänelle. Ei hän enää sinä kesänä jaksanut heinänteollekaan saapua.
Päivän Sana
Muut Etsivät