Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hän yhä teititteli Gabrielia merkiksi, ettei asia ollut vielä päätetty. Ja vasta sittenkuin Gabriel oli todellakin mennyt koneverstaaseen päällelyöjäksi ja eräänä päivänä aivan nokisena ja häpeissään hymyillen tuli kadulla Ingridiä vastaan, sinutteli tämä häntä ensi kerran ja Gabrielin suureksi kummastukseksi saattoi häntä läpi kaupungin hänen kortteeriinsa asti.
Jos heillä olisi tupakkapurus suussa, kun herran retkut heitä ahdistelevat, niin saisivat he huoleti tarjota suunsa suudeltavaksi. Kun humalainen herrasmies saa semmoisen muiskun, luulee hän suudelleensa isäänsä ja pötkii häpeissään pois. Muuten näytti Vänni kauniilta mieheltä tahi ei juuri »kauniilta» vaan »intressantilta», niinkuin Herman Bang Helsingin naisista. »Terve, terve!
Kuinka hän oli peljännyt. Vähällä hän oli ollut taipua! Kuinka hänen oli täytynyt ponnistella päästäkseen pois. Mutta miksi hän olikin uskaltanut tehdä sen? Miksi hän oli mennyt sinne? Hän painoi päänsä alas häpeissään hän oli sydämessään toivonut, että se vaarallinen tapahtuisi. Hän meni sisään. Siellä oli puolihämärä oli sytytetty vain yksi ainoa kynttilä.
Saatuaan vakavan varoituksen lähtivät he häpeissään pois, mutta sillä seurauksella, että sekä he että monet muut heidän kanssaan tekivät sovinnon emännän kanssa. Sunnuntaina pidin minä suomalaisen ja lättiläisen jumalanpalveluksen ynnä ehtoollisen. Koko joukon kirjoja jätin minä kylään ja kehoitin heitä kokoontumaan sunnuntaisin lukemaan hartaudekseen Jumalan sanaa.
Semmoista kyllä saattaa tapahtua, sanoi laamanni partaansa hivellen ja vähän häpeissään. Mutta joskin kerrottu tapaus on poikkeus, niin myönnettäköön kuitenkin kernaasti, että epäkohtia on olemassa. Mutta vielä suurempia syntyisi varmaankin siitä, jos tuomarien täytyisi päätöksiä tehdessään turvautua kielenkääntäjiin.
Silloin sanoi hän ihan häpeissään: 'miten taisinkaan minä saada palkinnon; mitä on minun ansioni ystäväni ansion rinnalla, miten olisinkaan minä hänen neuvottaan, hänen oivallisitta avuttansa voinut saada mitään kelvollista toimeen? Siihen vastasi vanhempi: 'etkö sinä sitte olekaan auttanut ja ohjannut minua: oivallisilla neuvoilla?
Hänellä oli tuuheat, punertavat hiukset, pystynenä, pienet silmät ja pieni suu. Hän näytti vielä olevan häpeissään onnettomuutensa tähden ja katseli ihmisiä, aivankuin olisi tahtonut pyytää jotakin selitystä.
Tyttöä tuolla hän teki halveksivaisen liikkeen sinne sivulle, missä keittiö oli, ei tarvitse kenenkään uskoa. Hän voi valehdella. Gerda ei vastannut mitään, mutta hänen tuskallinen, terävä katseensa saattoi Leonardin painamaan häpeissään päänsä alas. Lapset päättäkööt itse, kummanka luokse he tahtovat jäädä, lausui hän taas jonkun ajan kuluttua.
Hän oli unhottanut, että se, mikä talonpoikain kesken kyllä käypi laatuun, onkin mitä suurin huonomaineisuus paremmille ihmisille; hän oli aivan häpeissään; kunniallisten ihmisten joukkoon ei hän enää julkene mennä ja vieläpä moukkaväkikin rupeaa häntä pilanaan pitämään... Tuo oli suurempi häpeä, mitä ihminen voipi sietääkään.
Mutta keskellä rupeamatakin sattui toisinaan, että työpaikka unohtui, kun mieli kaipasi Laaran läheisyyttä. Loppuiko sieltä työ? kysyi kerran Laara tällaisessa tapauksessa. Ei sieltä työ loppunut, selitti Reittu vähän häpeissään muistutuksesta. Mikäs siellä tuli? Ei mitään. Teki vaan mieleni tulla sinua katsomaan. Niinkö harvoin sinä olet nähnyt, että oikein ikävä tulee? kysyi Laara nauraen.
Päivän Sana
Muut Etsivät