Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hän ei enään itkenyt, hän naurahtikin itsekkään tyytyväisesti huomaamatta sitä, että kaikki näyttivät olevan häpeissään, kun hän mainitsi Sérafinen nimen, vieläpä Beauchênekin, joka piti sisartaan häpeää tuottavana ja sopimattomana seuralaisena nuorelle tytölle.
"Hän pakeni nopeasti vaaraa ja jätti kyyhkysen korppikotkien kynsiin." "Minä olen rauhan mies", selitti Jochem häpeissään, "käteni ei käyttele väkivallan miekkaa." "Mutta Totila käyttelee sitä kuin Juudan jalopeura ja Herra on hänen kanssansa.
Tämä vaarin vihanpurkaus näytti nyt vähän nolostuttaneen talonväetkin, jotka niihin olivat tottuneet, pojat vetäysivät häpeissään takapihalle ja turhaan se samainen nuori mies koetti nauraa ja naurattaa muitakin. Meillä mieli omituisesti masentui.
Mene", huusi hän eräälle laivamiehelle, "sammuttamaan kaikki valkeat mitä rannalle on tehty, ettei tuli vaan pääsisi halkopinoihin". Palvelija teki kuten hänen oli käsketty, ja sammutti tulen, jonka ympärillä myöskin pappien perheet istuivat. Papilla ei ollut mitään sanottavaa tähän, vaan meni häpeissään pois.
Eräänä päivänä syyskesällä ilmestyi Eronen kaupunkiin hiukan häpeissään ja saamatonna. Niin, hän ei ollut vielä kuollut, sitä hän itsekin ihmetteli, ja häntä oli ruvennut mietityttämään se seikka, että jospa hän ei kuolisikaan.
Isäntä istui lähellä pöytää ja naputteli siihen sormillaan. Sitä minä tässä sanoakseni, alkoi hän vähän niinkuin häpeissään, että kun tämä elämä näyttää enemmän semmoiselta, niinkuin tuota ... hajanaiselta, niin minä olen aikonut ottaa vaimon. Ensin oli hänellä ajatus puhua suoremmin, mutta näin se kääntyi.
Oh, se on todellakin suurenmoista!" Hän käveli edestakaisin, nauroi ja puhui kovalla äänellä, mutta todellisuudessa oli hän hyvin suuttunut ja häpeissään siitä, että niin naurettava onnettomuus voi sattua hänelle, joka oli niin viisas ja varovainen.
Häpeissään hylkäsi räätäli koiransa ja lähti kohta sen jälestä ulkopitäjiin työhön. Ennen oli Hula tavallisesti saanut ruokansa siellä, missä räätäli milloinkin oli ompelemassa. Nyt häntä ei kukaan huolinut huoneeseensa, ja kun koirat näkivät ihmisten häntä kivittävän ulos pihasta, niin kyyditsivät he vuorostaan maantielle.
"Miltä sen laulu kuuluu korviisi?" "Se kuuluu niin kauniilta." "Jos ajattelisimme, ett'ei noita lintuja olisikaan?" "Tämä maailma olisi silloin niin..." "Tämä maailma olisi mitä niin?" "Ikävä", sanoi poika, nähtävästi vähän häpeissään, kun ei ollut tuota ennen käsittänyt. "Sinä käsitit siis metsässäkin jotain?" "Käsitin; voi kuinka jaloa ja kaunista!"
Mailt' ei matkanneet Lakedaimonin lie ani-armaan, tai kera saapuivat kenties merenlaskija-laivoin, vaan miestaistoa nyt häpeissään karttavat, kaihtain kaikkea herjaa, moitintaa, jota saan minä kantaa." Virkkoi noin; elonkasvaja-maa jopa niellyt ol' urhot, nukkunehet sulo-syntymämaan, Lakedaimonin, nurmeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät