Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kun hän ensi kertaa ikäänkuin havahtui täyteen tietoisuuteen ja katseli menettelöään maailman näkökannalta, valtasi hänet hävyn tunne, häpeä sen vuoksi, että hän oli astunut kaikkien tavallisten rajamerkkien yli. Myöhemmin koetti hän katsella tekoaan siveellisenä pakkoaskeleena vapautuakseen noista alentavista siteistä.
Ja suuremp' ei sen piiri kuin sun pääsi, Ja vaikka sullotut noin pieneen alaan, Ne koko maasi sulta peijaavat. Oi, jos ois esi-isäs aavistanut, Kuin pojanpoika tuhoo poikiaan, Ylettämättömiin hän häpeäsi Ois korjannut, sun istuimeltas syösnyt Jo ennen nousuas, sun, joka siihen Vain nousit itses siitä syöstäksesi! Oi, lanko, maailman jos oisit herra, Häpeä ois pois maasi vuokrata!
*Gonzalov*. Vähän selkäänsä tarvitsisi hän kuitenkin. Hän löi minua piiskan varrella pitkin selkää. *Mazarino*. Vastaa, vanki: tahdotko selkääsi vai menetkö ennemmin hirteen? *Talonpoika*. Perhana teidät sitokoon, pojan veitikat. Ettekö yhtään häpeä?
Kansan elämässä vallitsi myöskin sama henki kuin taiteessa. "Me rakastamme", lausui kerran Perikles, "komeilematonta kauneutta ja velttouteen vaipumatonta tiedettä. Rikkautta me käytämme välikappaleena tosi työhön eikä tyhjään sanoilla kerskaamiseen; eikä köyhyys kellekään meistä ole häpeäksi, vaikka siitä tulee suuri häpeä, jos köyhyyttä ei vältetä työllä.
Oliko häpeä, jota hän kantoi, antanut hänelle tuon tehoavan lumousvoiman, jolla pahe vaikuttaa kokemattomaan nuorisoon? Vai oliko tämän voiman lähde hänen suuressa onnettomuudessaan? Usein, kun tyttö toi illallista tai laittoi hänen vuodettaan, oikaisihe Boleslav työnsä äärestä ja koetti alottaa hänen kanssansa keskustelua.
Mutta tätä tarkoitusta varten ei vielä ole perustettu yhtään »suojelusyhdistystä», eikä Tukholman kaupunki, sivistyksen ja inhimillisyyden keskus, häpeä pitää vierellään niin huonosti järjestettyä turvapaikkaa syyttömästi kurjuuteen joutuneille kuin Danvikin mielisairaalan täydellä syyllä katsotaan olevan.
Tulit kerran kuninkaan linnaan ja täällä rupesit tuolla tavoin häpeä, häpeä..." Näin torui äiti... Jo vaikeni poika. "Pappa", virkkoi pikku Paavali kuin Kallen parkauksesta syntynyt häiriö oli ohitse. "Minä tahdon oppia puhumaan 'po tshuhonski'". "Tahdotko", lausui perintöruhtinas hymyillen. "Kunhan kasvat vähän suuremmaksi, niin saat kyllä." Opettaja sai kovan yskän ja katosi näkyvistä.
Häpeä ja inho täyttivät rehellisen Joonas Perttilän mielen: tiesihän hän, että kaikki nämä puheet oli kirjoitettu näkymättömissä pysyttelevien puoluejohtajain kanslioissa.
Hän oli olevinaan tyyni, vaikka hänen mielensä oli kuohuksissa. Hän oli nimittäin viime näytännössä itsekin pelästynyt Crispuksen sanoja. Kotiin päästyään ei hän ollut saanut unta, sillä viha, häpeä ja pelko olivat häntä kalvaneet.
Sodan päätyttyä onnettomasti se Saksan selkeästi todistetussa ystävällisessä puolueettomuudessa näki mitä ilkeintä kavaluutta. Jollei Saksa, niin päätettiin, olisi hallitukselle antanut puolueettomuutensa vakuutusta, niin hallitus syyskesästä ratkaisemattoman Shahon taistelun jälkeen olisi tehnyt hyväksyttävän rauhan Japanin kanssa, ja Venäjältä olisi säästynyt Mukdenin ja Tsushiman häpeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät