United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laulu sanoo: »Joka impi huokaa puoleen Herran; Jos omani ois Nils Lykke kerran!» Entä *hän* ? Elina Gyldenlöve minut pelastaa! VIIDES N
Ei tarvita! Näen, mikä hän on nimeltä. Hän on Nils Lykke. Kuinka? Tunteeko hän minut? Olisiko Lucia ? Tietäisikö hän ? Hiljaa! Hän ei tiedä mitään. Minä tiesin sen; sen näköinen täytyi Nils Lykken olla! No niin, Elina Gyldenlöve; te arvasitte oikein.
Niin, mutta mikä olisi siinä tapauksessa ollut luonnollisempaa kuin että olisimme nähneet portit täällä kiinni, hyvin vartioituina? Jospa niin olisi ollut! Silloin olisin saanut käyttää huovejani Mutta sensijaan avataan portit meille kohteliaasti seljälleen. Saattehan nähdä, jos rouva Inger Gyldenlöve vastaa mainettaan, ei hän salli vierailtansa puuttua ei ruokaa eikä juomaa.
Uskokaa minua, ennenkuin ehditte rajalle, on teidän ja minun sotamerkkieni ympärille kokoontunut satoja. Ja nyt lähtekää Jumalan avulla! Kiitokset, Inger Gyldenlöve! Kiitokset, ja olkaa varma, ettei teidän tarvitse koskaan hävetä hävetä kreivi Sturea! Jos minut vielä näette, olen vallannut maita ja valtakuntia! Niin, jos hän sinut näkee! Hevoset odottavat, hei miehet! Oletteko valmiit ?
Sekä Olaf Skaktavl että Inger Gyldenlöve näyttävät olevan sokeita, eivät huomaa epäluuloja, joille he joutuvat alttiiksi, kun aletaan huhuta, että minä olen liitossa mukana. Tai olisikohan Inger-rouva sittenkin huomannut aikeeni? Nähnyt, että lupauksieni tarkoituksena oli vain vietellä Nils Sture esiin piilostaan?
Lausun siis teille jäähyväiseni! Ja minä annan hyvästini teille, ritari. Olette jälleen niin miettivä, Elina Gyldenlöve! Isänmaanne kohtaloko kalvaa taas mieltänne? Isänmaani? En ajattele isänmaatani. Ehkä teitä siis ahdistaa tämä aika, jossa on niin paljon taistelua ja tuskaa? Aika? Sen unohdan nyt. Te menette Tanskaan? Niinhän sanoitte? Minä menen Tanskaan.
On *kirjoitettu* tuolla tähdissä, että minun on taitettava yksi vihreä oksa toisensa jälkeen, kunnes koko puu on paljas ja lehdetön. Antaa mennä; menköön! Nyt saan takaisin poikani. Muita, tyttäriäni, en tahdo muistella. Tilille? Käydä tilille? Ah, se on viimeisenä päivänä vasta. On pitkä aika ennenkuin se tulee. Hei, murtakaa portti! Kreivi Sturen ääni ! Terveeksi jälleen, Inger Gyldenlöve!
Elina Gyldenlöve!
Ystävänä? Lisäättekö ivalla sitä tuskaa ja häpeää, johon olette kotini saattanut? Vietyänne lapseni hautaan, te uskallatte vielä Anteeksi, rouva Inger Gyldenlöve, siinä asiassa tuskin tulemme yksimielisiksi; sillä ette ota huomioon, mitä minä siinä onnettomassa tilaisuudessa menetin. Minun aikeeni oli rehellinen.
Ettekö luule meidän Ruotsissakin tuntevan laulua: »Joka impi huokaa puoleen Herran: Jos omanani ois Nils Lykke kerran!» Ah, se laulu koskee ainoastaan noin kaksikymmenvuotiaita naisia. Mutta rouva Inger Gyldenlöve on viidenkymmenen paikkeilla, ja lisäksi ovelampi parhaitakin. Koville ottaa nujertaa hänet. Mutta sen täytyy onnistua, millä hinnalla tahansa!