United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Likinnä pöytää, nojaten siihen kyynärpäätään, istui suuressa susiturkissaan nimismies Grönberg ja kappaleen matkaa hänestä toisella tuolilla kapteeni Stolt, pienen talon omistaja pitäjässä, hänkin susiturkissa. Nurkassa hämärän puolella, ikäänkuin itseänsä piilotellen kyyhötti »Kaleniuksen herra», huononlaisissa pukimissa ja nähtävästi viluissaan.
»Jassoo, Kuivasen Ella!» virkahti Grönberg katsahdettuaan ovensuuhun, missä mies koetti silittää pörröistä tukkaansa pysymään pystyssä olevan turkin kaluksen alla. Mies ryähti näyttääksensä miehuulliselta. Saatuaan kynttilät kuntoon pisti nimismies kädet housujen taskuihin, astui suu juhlallisessa kierteessä Ellan eteen ja virkkoi: »Vai niin, siinäkö se Ella nyt on.
Luonnon hymy oli kuin leipää. Kotiin tultuansa oli Grönberg kyllä kuullut, että Hautalan Janne sairasti, mutta monet virkavelvollisuudet ja puuhat olivat häntä estäneet käymästä tervehtimässä ystäväänsä. Eräänä päivänä hän sen kuitenkin otti vasiten tehdäkseen. Nähtyään, kuinka laiha ja kuihtunut tuo äsken vielä voimakas mies nyt oli, hämmästyi hän.
Mutta jos eletään, niin koetetaan mitä voidaan panna sen vaikutuksia vastaan.» Grönberg antoi hevosen jo lähteä. Hän kääntyi taaksepäin ja huudahti viitaten Esaan, joka istui takaistuimella: »No vielä yksi uutinen! Tästä Esasta tulee uusi jahtivouti.» Esa naurahti, ja miehet molemmin vakuuttivat, ettei siihen virkaan sen sopivampaa miestä olisikaan..
Keskustelu kääntyi sittemmin takaisin Klitsin jyväin varkausjuttuun. Tähän eivät he kuitenkaan voineet aivan paljon valoa saada. Mutta Janne tiesi ja luuli olevan todistettavissa niin paljon kaikenlaisia pienempiä ja isompiakin rikoksia Vennun syntiluettelossa, että Grönberg päätti vangita Vennun.
Piiput saatiin palamaan ja Grönberg aloitti keskustelun: »No ketä te arvelette niiden kauppias Klitsin jyväin varkaaksi?» »Hm», pani Janne ja painoi kynnellään piipusta kuohuvaa poroa. »Se on tapahtunut kummallisen viekkaasti. Varastaa kylän keskellä olevasta makasiinista 30 tynnyriä jyviä, sen on täytynyt tapahtua saakurin sukkelasti.» Grönberg myönsi sen.
Lukittuaan vangit seinään lähti Grönberg pois. Matkalla eivät lautamies ja hän puhuneet toisilleen montakaan sanaa. Ilta oli jo alkanut hämärtää, ja joitakuita tähtiä näkyi taivaalla. »Mahtaneeko tulla halla tänä yönä?» virkkoi Grönberg taivasta katsellen. »Kyllä on sellaiset merkit», sanoi lautamies ja huokasi. »Saa nähdä, mitä me tänä syksynä korjaamme, kun tuo ruiskin vasta hedelmöi.»
Grönberg lähti otsanahkaansa rypistellen kävelemään lattialla. Esan kalvakoille poskille nousi punaa. Levottomista ruumiinliikkeistä päättäen oli hänelle olo täällä hyvin tuskallista. »Minun taitaa pitää mennä», äänsi hän ja kääntyi lähteäkseen. »
Esan ääni sortui, hän pyyhkäisi lakinperällä nopeasti poskille vierivät kyyneleet. »Onko sinulla monta lasta?» kysyi Grönberg hiljaa. »Kaksi.» »Joko olette syöneet sekaleipää?» »Ei, mutta kyllä se nyt näyttää siltä, että talven päälle täytyy.» »Niin», sanoi Grönberg vastaten Esan äskeiseen kysymykseen, »kyllä saat sen leivän suhteen tehdä miten itse tahdot.» »Kiitoksia.» Oltiin hiljaa.