Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Illan suussa Henrik meni konetehtaalle Gabrielia tapaamaan. Hän oli päättänyt puhua viimeisen kerran suoraan tämän kanssa hänen asioistaan. Ja nyt sen viimeistään pitikin tapahtua, sillä huomis-aamuna oli Henrikin määrä lähteä Turusta. Hän tapasi Gabrielin tulemasta jo hyvän matkaa tehtaalta poispäin.
Niin, niin, kiirehti Gabriel lohduttamaan Henrikiä, ja vaikeni siihen. Henrik katseli häntä ja odotti hänen vielä jotain sanovan, eikä hän voinut olla näkemättä kuinka syvältä tämä asia koski Gabrieliin. Henrikin piti silloin ruveta hakemaan puolustuksia ja lisäperustuksia siihen, että hän oli näin neuvonut Gabrielia. Hän ajatteli itsekseen: "Minähän olen sanonut ainoastaan mitä olen ajatellut.
Mamma ei voinut käsittää, mikä ihme sitä poikaa veti renkien luo, pappa ei ottanut asiaa ajatellakseen, vaan torui Gabrielia mamman pyynnöstä, kun ei mamman omista sanoista enää ruvennut olemaan apua. Gabriel lähetettiin kouluun niinkuin muutkin pojat. Mutta vuosi vuodelta kävi luku häneltä yhä huonommin.
Minulla on rahat mukanani, sanoi Henrik tuntien, että tällä hän juuri piti Gabrielia vallassaan. Mammaltako? Niin. Gabrielin silmissä välkähti jotain kosteata. Kyllä minä sen tiesinkin, sanoi hän. Kiitoksia nyt sinulle Henrik paljon, mutta asia on järjestetty ja juuri tänä päivänä. Kaikki on hyvin. Mammalle jo kirjoitin, ettei tarvita.
Hän kävi ajatuksissaan läpi kaikki tähän asiaan kuuluvat tapaukset ja suhteet, luki uudestaan Gabrielin kirjeen ja Ingridin liikuttavat kiitollisuuden purkaukset, ja hänen ihmetyksensä kasvoi kasvamistaan eikä sille vihdoin ollut rajoja "Tämä on sitä mistä Johannes sanoi: nähdä omin silmin," ajatteli hän. Tietysti meni Henrik perjantaina tapaamaan Gabrielia.
Hän yhä teititteli Gabrielia merkiksi, ettei asia ollut vielä päätetty. Ja vasta sittenkuin Gabriel oli todellakin mennyt koneverstaaseen päällelyöjäksi ja eräänä päivänä aivan nokisena ja häpeissään hymyillen tuli kadulla Ingridiä vastaan, sinutteli tämä häntä ensi kerran ja Gabrielin suureksi kummastukseksi saattoi häntä läpi kaupungin hänen kortteeriinsa asti.
Mutta minustahan tämä kaikki on riippunut! sanoi Gabriel, istui, ja pidätetty itku rupesi häntä tärisyttämään. Kummakseen ei Henrik voinutkaan enää lohduttaa Gabrielia, sillä hän tuli ajatelleeksi, että jos hän olisi mennyt Hannan kanssa kihloihin ja naimisiin, niin se kaikki olisi, aivan niinkuin Gabriel sanoi, riippunut todellakin melkein yksin hänen tahdostaan.
Kun neiti Vestlund ei saapunut enää asemasillalle, rupesi Gabriel häntä muualta hakemaan, tapasi pari kertaa iltamassa, mutta aina oli hän yhtä ynseä ja karkoitti yhä Gabrielia luotaan. Gabriel ei sittenkään uskonut, vaan seuraavana päivänä erään pahan kohtauksen jälkeen meni suoraa päätä hänen kotiinsa. Neiti Vestlundia ei ollut kotona.
Kun seppä ei saanut hitsiä onnistumaan ja alkoi haukkua Gabrielia, ettei tämä ollut ehtinyt karistaa kuonaa raudastaan, menetti Gabriel malttinsa. Saatana tässä sinua palvelkoon! huusi Gabriel kalveten, ja nakkasi moukarin päänsä yli kauas luotaan. Perkele lisäsi hän vielä mennessään pajan ovelle päin. Seppä katseli hymyillen hänen jälkeensä.
Gabriel lakkasi tervehtimästä konttoristia, jonka aikeiden vilpillisyydestä hän ei hetkeksikään ollut kahden vaiheilla. Mutta konttoristi ei ollut siitä millänsäkään, myhäili vaan ylenkatseellisesti kun tuli Gabrielia vastaan. Silminnähtävästi hän ei paljon välittänyt jonkun viilarin lakin-nostoista.
Päivän Sana
Muut Etsivät