Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Ja mamma puolestaan sanoi, että jo kunnioitus papan muistoakin kohtaan vaatii Gabrielia lopettamaan määräkurssi. Näillä puheilla hän saatiin silloin lähtemään. Mutta ei ollut kulunut kuin pari kuukautta kuin tuli sana, että hän oli yhtäkkiä jättänyt Mustialan ja ruvennut konepuhdistajaksi veturitalliin Turussa.
Hänen silmänsä pyöristyivät ja hänkin kalpeni, mutta kadottamatta hetkeäkään hän sieppasi toverinsa pyssyn. Si på den fan, hän sanoi ja ikäänkuin henkensä pelastukseksi nosti pyssyn ja pamahutti suoraan Gabrielia vastaan. Haulit pösähtivät Gabrielin pään yli.
Niin, niin, ymmärränhän minä, sinä sanoit niinkuin sinusta näyttää, sanoi Gabriel myöskin nousten ylös. Minä sanoin vaan ajatukseni ja sinä tietysti teet niinkuin parhaaksi näet. No niin, niin. Eikä siitä siis sen enempää. Ja veljekset ottivat toisiansa olasta ja Henrik vähän taputti Gabrielia sovinnon merkiksi. Kyllä minä pääsen tehtaasta sinua saattamaan huomen-aamuna, sanoi Gabriel hyvästiksi.
Mutta vaikeata olisi toiseltapuolen myöskin muualle mennä. "Jääköön siis kerrankin 'kohtalon' ratkaistavaksi. Jos tapaan Gabrielia ja hän vaatii minua luokseen, niin tulen tänne, mutta jollen tapaa, niin menen johonkin hotelliin. Paras on että kirjoitan hänelle lapun varmuuden vuoksi." Henrik nousi päättäväisesti, otti muistikirjan takkinsa ylätaskusta, ja kirjoitti siihen: "Rakas Gabriel.
Nyt purskahti Ingrid nauramaan, kun muisti kuinka pappa oli keppi kädessä uhannut ajaa ulos Gabrielia. Ylihuomenna meillä on metsästysretki, silloin kysyn itse konttoristilta mikä hänen meininkinsä oikein on. Näillä sanoilla kääntyi Gabriel lähteäkseen omalle suunnalleen ja jo ottikin pari askelta, mutta sitten kuitenkin pysähtyi, kääntyi takaisin ja sanoi vähän liian juhlallisesti.
Mutta jos se oli sanottu vaan ilman sen suurempaa merkitystä, niin saattoi luulla, että Ingrid piti imelää konttoristia jotenkin yhtä suuressa arvossa kuin Gabrielia.
Ja varmaan ne olivat juuri samoja rakastettavia ominaisuuksia kuin Hilmassakin, jota Henrik ankaran sairautensa vaikutuksesta nyt vasta oli oppinut tuntemaan. Ei hän voinut keksiä mitään keinoa hyvittääkseen Gabrielia ja Ingridiä, sillä kirjoittaminen tuntui liian kömpelöltä hyvitykseltä näin suuressa asiassa.
Voi kun ei se tohtori sentään ollut kaupungissa! Ei ole minne mennä. Sitäpaitsi, täytyyhän odottaa Gabrielia. Mutta jos taas hän jääpi tänne, niin hänen täytyy ajatella loppuun, ja sitä hän ei millään muotoa tahtonut. Hän vihdoin väkisin tempasi itsensä ikkunan luota, järjesti pukunsa ja meni pahalla tuulella kiireesti ulos lähteäkseen Gabrielia hakemaan konetehtaasta, ennenkuin työaika päättyy.
Uuno makasi yksin poikain kamarissa, valvoen, kylmä hiki säärissä. Johannes ja Henrik olivat siihen aikaan kaupungissa koulussa. Seuraavana päivänä, ennenkuin mamma oli lähtenyt Gabrielia tapaamaan, tuli Gabriel poikain kamariin ja kysyi hiljaa Uunolta: missä pappa on? Pappa oli lähtenyt ulos pitkävartisissa saappaissa, luultavasti ojatöitä katsomaan suoniitylle.
Mutta tullivahtimestari rupesi häntä jälleen herraksi karahteeraamaan; sitten he joivat kolmisin teetä, hyvin juhlallisina ja harvapuheisina. Neiti Vestlund, vaikka oli sillä kerralla antanut valtaa tunteellisuudelle, noudatti sen perästä sitä tiukemmin ankaruutta käytöksessään Gabrielia kohtaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät