Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mitä hän oli Loppiais-kuningattarena antanut, sen oli Jumala vahvistanut: Hän oli antanut hiljaisan perhe-elämän Marialle ja Berndt'ille, sitä kuin hän oli toivonut itsenäisyyden. Nähkääs, lapset, tuo on täti Göthildan kuusi, sanoi Berndtsson; nähkääs, se oli pieni sisko, joka oli minulla. Ja niin kertoi hän hänen satunsa "Tittut".
Ei, ei, niin ei se ollut ... ei, nyt en minä osaa. Kulta Göthilda, kuinka oli tähtitikapuitten kanssa; jota myöten lapsi kulki enkelin keralla. Ei vastausta. Sisarukset hypähtivät ylös. Göthilda makasi nukkuneena ja hymyilevänä mutta hän ei hengittänyt. Silloin Maria juoksi isänsä tykö ja sanoi: tulkaa Göthildan luo ... nyt ei ole Göthildan laita oikein, minä en uskalla huutaa äiteä.
Kaptenska, joka päätänsä nyykäyttäen oli rientänyt kyökkiin, tuli sisään tarjottimella, jossa itse "kahvikaisella" eli pannulla oli paikkansa; nyt piti juotaman kahvia, sillä nyt oli jouluaaton aamu. Ja te olette odottaneet minua. Sen me teimme mielellämme, pikku Filippini ... tule ja istu. Kuinka on Göthildan laita? Hän yski viime yönä vallan kauheasti, sanoi kapteeni.
Me olemme sitten viimeisen luvun eläneet kymmenen vuotta; ne ovat kuluneet äkkiä, se on tosi, mutta kymmenen vuotta tämän jälkeen luulemme me kääntäneemme vaan yhden ainoan lehden, niin pian kuluu aika, silloinkuin se lentää meistä. Siis, kymmenen vuotta pikku Göthildan Loppiais-päivän jälkeen, astumme me Valdemarsborg'in saliin.
Hän ei ajatellut kuinka tämä nopeus, tämä iloinen rohkeus pisti Göthildan sydäntä, kun hänen täytyi, sanoakseen, "terve tuloa Berndt", istua alallaan siksi kunnes hän tulisi.
Se on liian ikävätä, lausui Maria; mutta tiedättekö äiti, vanha Tiina Briita Thorslagenista sanoo Göthildan saaneen noidan-nuolen; hän tarkoittaa, että joku, joka on vihainen isälle, on lähettänyt taudin Göthildaan ... mutta en minä sitä usko. Ei, Maria, ei ole ketään koko maan piirillä, joka vihaisi isää; ja sitä paitsi on se vaan taikauskoa.
Kuinka te muuten olisitte saaneet joululeipää? kysyi Maria. Maria on aina hyvä, sanoi Göthilda, joka lempeillä silmillänsä oli kau'an katsellut vähän riiteleviä siskojansa. Tiedättekö te, minä taidan kyllä semmoisen kertomuksen, minäkin; minulla on aikaa miettiä sellaisia. Niin sinä olet aina kiltti sinä, sanoi Berndt, taputtaen Göthildan ahvettuneita poskia; puhu sinä.
Kapteeni puhui metsästyksestä ja kuinka hän kaksi tuntia sitten oli seisonut Högrödjassa ja kuullut koirain liitelevän sinne ja tänne, kunnes he viimein löysivät ja ajoivat Jössin pyssyn kantaman päähän. Maria oli sill'aikaa kuiskutellut Göthildan kanssa, joka hymyili ja näkyi päättävän jostakin tärkeästä asiasta.
Sitä et sinä ymmärrä, lapseni, minä sen parhain tiedän. Noh, mitä nyt? Ah, äitiseni, että voin unhottaa Göthildan!... Göthilda parka pienokainen! Niin, niin, on kyllin surtavaa raukka pienokainen! Niin sinä, se onkin suru, pieni, pieni, kiltti tyttöseni.
Sali puettiin kuusilla kakluunin ympäri. Joulukuusi koristettiin paperi-tähdillä ja palasilla isän, ennen saamattomasta vahatapulista. Se kului kokonaan. Kaiken tämän kanssa olivat Berndt ja Maria innokkaassa työssä, sillä he ymmärsivät hyvin, että se oli ainoastaan Göthildan tähden, kuin tämä kaikki tehtiin että se ... hänen viimeinen joulunsa; he eivät ajatelleet, että se oli myös heidänkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät