United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaupungin kaduilla näkyi vaan muutamia kotiin palaavia kirkkomiehiä kaikki vaatteihin käärittyinä, tuulta vastaan taistellen. He hajosivat pian ja kadutkin jäivät tyhjiksi tuulten temmeltää. Yksinäisellä polulla, joka mutkitteli kaupungin takaisella tuulisella mäellä, kävelivät Fonn ja Kornelia. Siellä ylhäällä oli tuuli kahta kovempi.
Jotain hänessä murtui, hän tunsi äkkiä olevansa vanhettunut. Kylmä tuska valtasi hänet, kuin hän tunsi elämän katoavan, ja kuin kuolintuskassa hän huusi: »Kornelia, te olitte minulle kaikki ja te minut jätitte!» »Sitä te ette enää ole oikeutettu minulle sanomaan.» Fonn katsoi häveten alas, pysähtyi, oli vaiti vähän aikaa ja sanoi sitten: »Minä olen ollut sokea.
Hän tahtoi kävellä sitä tietä vastakin, kävellä usein, mutta yksin ja ainoastaan saadakseen voimia julistaa surun evangeliumia ihmisille. Samaan aikaan kuin Fonn käveli yksin vuorella aina etsien tuulisimpia paikkoja, kuljeskeli toinen pettynyt mies alhaalla puistossa, mutta tuulen suojassa. Se oli Björnholt. Knutin kihlaus Kornelia Vikin kanssa oli ollut kauhea isku hänelle.
»Eikö hän ole demokraatti ja Jumalan kieltäjä, ja jokaisesta semmoisesta saattaa milloin tahansa tulla kapinoitsija.» Hän iski taas avaimen pöytään. Fonn äännähteli taas hyvin epäileväisesti. »Eikö? No, se on sama. Pääasiassahan me olemme yhtä mieltä. Me emme tahdo ketään uskonnollisesti epäiltävää.» »Niin,» yhtyivät toisetkin. »Ja siinä seikassa hän on kiinni.
Strand puhui mahtavalla äänellä, hän vaikutti suurilla, valtaavilla käänteillä ja koetteli masentaa. Fonn puhui hiljaan ja vähän laulavalla äänellä; hänen voimansa oli hiljaisessa yhtämittaisessa itkussa. Molemmat olivat väsymättömiä. Istuttiin hauskasti yhdessä ja puheltiin hengellisistä asioista.
Minä sanon tässä teille, että jollen minä olisi tuntenut köyhiä, sairaita ja surullisia, joita tämä tyydytti ja lohdutti ja ennen muuta teki lempeiksi ja ihmisystävällisiksi, niin olisin minä kauvan sitten kadottanut rakkaimman toivoni.» Fonn pysähtyi kauhistuneena. Hän näytti siltä kuin salama äkkiä olisi iskenyt hänen eteensä. Hän kääntyi selin tuuleen ja asettui Kornelian eteen.
Minä tunsin kyllä syyt, minä, sekä Hamren että papin, pitääkseni niitä syvästi siveellisinä. Sitten aloin risteillä. Annoin Hamren pienetä sopivalla tavalla ja viimein kadota pastori Fonnin ohuen olennon taa, joka itseäni kehumatta oli erinomaisen kunnioitettava temppu. Ei se ollut niin paljon tukkukauppias, joka vastusti avioliittoa, kuin Fonn.
Kuin hän oli hetkisen aikaa kuljeksinut puutarhassa ja haistellut puiden keltaisia ja ruskeita nuppuja ja esille pilkistäviä lehtiä, tuli koko seurue portaille. Strand oli sytyttänyt piipun, Fonn sikarin.
Sen minä sanon, ettei kukaan saata nylkeä lähimmäistään niin aistikkaasti pelkillä lempeillä, kristillisillä puhetavoilla, kuin meidän vanha kunnon Vildhagenimme. Hän liittäytyy Fonniin; sillä nähkääs niin, se on minun viimeinen keksintöni hän pyrkii politikoksi, johtavaksi mieheksi valtiopäiville, ja Fonn tekee työtä hänen hyväkseen. Mutta siihen panen vastaan minä. Se on juonittelemista!
Hän sanoi, että te itse olitte opettaneet häntä opettajatarkoulussa ja antaneet paraimmat todistukset hänen kelvollisuudestaan, kristillisestä mielialastaan ja moitteettomasta elämästään. Mutta nyt, kuin hänestä oli tullut baptisti, olitte te kaikkialla moittineet häntä. Hän ei enää voinut saada työtä tässä kaupungissa.» Fonn hykersi käsiään ja sanoi: »Ei.»